Muistokirjoitus, Koillissanomat 14.2.2002

Reino Rinne Im Memoriam

Kuusamolainen mies ja "Karheakätisen miehen huuto"

 

Kaikkein ensimmäisiä kuusamolaisia tuntemiani, Koo Ervastin jälkeen, olit Sinä Reino käydessäsi Rovaniemellä luonamme. silloin minulle tuli heti selkeä kuva kuten appi-isästäni Ali Ervastista, mitä kuusamolainen pitää sisässään, mielessään, itsestään tärkeänä: olla omillaan, arvostaa kotiseutuaan ja aatteitaan, uskoa itseään sellaisena kuin on ja arvostaa omaa työtään, vaikka muut olisivat eri mieltä.

Ja sanoa suoraan mielipiteensä. Se aiheutti hupaisiakin kohtaamisia, muun muassa lehtikirjoittelua Koo Ervastin ja Reino Rinteen välillä. Sanontojen mukaan: sinulla oli kynä ja paperi työvälineenä ja Ervastilla tongit ja pora. 

Mutta ei tällainen estänyt olemasta tavatessanne samoja kavereita kuin ennenkin: isänmaallisia kuusamolaisia, kotiseutuunsa kiintyneitä, sodan ja evakon kokeneita eikä kumpainenkaan ihan helppoja persoonallisuuksia läheisilleen: "Erämaan omia ihmisiä". 

Viestin lähdöstäsi sain veteraanikuntoutuksessa ollessani Tropiikissa. Murhe täytti mieleni. Tuntui hyvältä, kun kävin juuri ennen lähtöäni kodissasi kehvittelemassa vieraanvaraisen vaimosi ja ysätväni kanssa.

Runojasi olen lausunut, tuntuivat monesti vaikeilta sovittaa lausujan suuhun, sisältö ei koskaan. Luonnonsuojelijan roolia runoudessasi ei voi epäillä. Se rönsyilee melkein käsinkosketeltavana. 

Kakki hänen kirjoittamisensa on rakkausrunoa Kuusamolle. Häneltä saimme ikioman nimen Koillismaa. Samalla toivon, että "Kimalaja"  tulisi käyttöön Kuusamon ylängöstä puhuttaessa.

Runosi sanoin:

"Kenties me antimaiset, jotka uskomme hengen ikuisuuteen, 

ikuiseen voimaan ja lakastumattomaan nuoruuteen,

saamme käydä täällä maan päällä. 

Pitää muinaista kotiamme silmällä."