Hänninen (aik. Törmänen) Kaarlo, filosofian tohtori, tiedemies, kirjailija, kansanedustaja 1924-1939. * Kuusamo 31.10.1876, k. Helsinki 25.03.1939; vanht mv Erland Hänninen ja Susanna Käkelä.

Puoliso: os. hoit. Saima Rauha Fahler * Lohja 01.01.1882, k. 14.07.1942, vihitty: 14.09.1902; vanht lasinpuhaltajamestari Johan Vilhelm Fahler ja Renata Josefina Olander.

Lapset: Alli Inkeri * 1903. Kaarlo Armas * 1906. Unto Ilmari * 1908. Aimo Ahti Antero * 1916. Kauko Uolevi * 1919. Eero Into * 1922. Irja Annikki * 1925.

Kaarlo Hänninen: Internaatti

Jyväskylän seminaarin sisäoppilaitos eli internaatti on niin ikään täyttänyt tärkeän tehtävän vähävaraisten oppilaiden koulutuksessa. Ilman sitä olisi satojen oppilaiden opintie kesken katkennut. Se antoi hyvän, lämpimän huoneen kolmelle yhteisesti, se antoi ravitsevan ruoan ja puhtauden ja kaiken perin halvalla lukukausimaksulla. Ollessani kolmannella luokalla maksoimme täysihoidosta 48 markkaa miestä kohden lukukaudessa ja muulloinkin se oli 60 markan alapuolella, vaikka ulko-oppilaiden täysihoito maksoi kaupungissa 40 markkaa kuukaudelta.

Sisäoppipaikkoja annettiin etupäässä toisen ja kolmannen luokan oppilaille ja ensi luokan oppilaille, mikäli tilaa tuli. Ja sitä tuli keväällä, kun kolmasluokkalaiset muuttivat kokelaiksi ja siirtyivät asumaan kaupungille sekä muulloinkin, kun joku "paloi", s.o. teki niin raskaan rikoksen laitoksen ohjesääntöjä tai yleisiä tapoja vastaan, että ajettiin pois sisäopistosta. Tupakoitseminen oli mm. semmoinen "rikos". Toiset, tupakoimisen makuun päässeet, eivät sisäopistoonkaan päästyään voineet "helmasyntiään" lopettaa, vaan "höyryyttivät" sielläkin. Kun johtaja voi minä hetkenä hyvänsä tulla huonetta tarkastamaan, vetivät "uhraajat" uuninpellit auki, jotta tupakansavu menisi vedon mukana ulos, ja työnsivät päänsä uuniin sekä puhalsivat savun ylös savupiippua kohti.

Muistan kuin eilisen päivän, kun johtaja tuli meidän asuntoomme ensi luokan keväänä ilmoittamaan, että pääsemme sisäoppilaiksi. Me Hentilä-vainajan kanssa olimme siihen saakka eläneet omin eväin. talon emäntä myi vain keittoja 10 pennillä lautasellisen. Koko talven täysihoito tuli täten maksamaan 400 markkaa kyydit siihen luettuna. Kyytirahat tosin loppuivat kotimatkalla jo Oulussa, niin että me loppumatkan 280 kilometriä kävelimme maantietä pitkin "terveydeksemme".

Vaikka ruoka oli mielestämme hyvää, pyrkivät muutamat sitä moittimaan. Eräänkin kerran uskonnonopettajan ollessa syömässä oppilaiden kera kuului mukinaa ruoasta. Silloin lehtori löi nyrkkinsä pöytään sanoen: "Pojat! Teillä ei ole kotonannekaan parempia murkinoita." Emännöitsijät saivat harvoin kiitoksia työstään, vaikka he olisivat sen ansainneet.

Kesäksi jäi laitokseen vain muutamia, mutta joululoman ajaksi jäi enemmän. Joulu oli juhlista jaloin seminaarissakin. Jouluaattoiltoja vietimme yhdessä naisoppilaiden ja johtajan väen kanssa. ohjelma oli toisinaan minipuolinen ja hauska.

Kaarlo Hänninen: Huvitukset ja seurustelu

Eihän seminaari ole mikään huvittelulaitos, kaukana siitä, mutta huvituksia nuoriso kaipaa ja niitä oli mielestäni tarpeeksi. Keväällä vappu- ja syksyllä perunajuhlaan otti osaa kaksoisseminaarin molemmat osat. Silloin räiskyi ilo ilmoille nuorisoparvista. Piirit pyörivät, laulut kajahtelivat, juostiin leskeä ja heitettiin volankia. Tanssi oli oikeastaan kielletty, mutta erään laivalla tehdyn huvimatkan aikana tunsimme itsensä Yrjö-Koskisen läsnäollessa myöhäiseen yöhön Jääskeläisen pirtissä.

Miesoppilaat pitivät usein omia keskinäisiä juhliaan, toisinaan sinisiä oli yleisöäkin. Niissä oli laulua, runoja, näytelmiä, kuvaelmia ja voimistelunäytöksiä. Kerran tai kahdesti vuodessa johtaja kutsui sekä nais- että miesoppilaat luokseen iltaa viettämään ja seurustelemaan. Edellisen johtajan aikana oli osoitettu naisoppilaat toiseen ja miehet toiseen huoneeseen, mutta meidän aikanamme istuttiin "paremmassa seurassa". ja hauskasti kuluivat illat.

Oli luonnollista, että nuoret miesoppilaat pyrkivät vaihtamaan mielipiteitään naisoppilaiden kanssa. Seurustelu tavallisesti alkoi jossakin juhlassa, huvimatkalla tai johtajan kutsuilla. Sitä jatkettiin Moiriksella, Seminaarin puistossa oleva kaivulampi, jonka renkaan muotoinen tie oli alkua ja loppua vailla, ja jatkettiin kävely- ja hiihtoretkillä, joita tehtiin pieninä seurueina Keljoon tai muualle. Ne, jotka olivat löytäneet valittunsa, jatkoivat seurustelua, kunne seminaarista päästyään löysivät kaksoisopettajan paikan jossakin kirkonkylässä tai pääsivät samaan kaupunkiin. Turhaan eräät naisopettajat, "Fessu" etunenässä, koettivat lopettaa seurustelua alkuunsa. Amor-veitikka usein voitti. Naisseminaarin aidassa oli kapea portti, joka armotta nielaisi illoin seurustelutoverin. Siksipä eräs seminaarilainen kirjoitti kerran konventin lehteen kaihoissaan:

"On porttinen ahdas aidassa

mi talomme puistoa saartaa.

Sen luotapa varmasti usea

kera kultansa tahtoisi kaartaa . . . "

Lopuksi

Siitä on jo lähes neljäkymmentä maan kiertoa auringon ympäri, kun opettajan todistuksella varustettuna astuin junaan Jyväskylän asemalla (niinä vuosina valmistui Haapamäen-Jyväskylän rata) matkalla pohjoiseen. Tuon pitkän ajan kuluessa on muistikuvista paljon yksityiskohtia karissut pois, mutta yleiskuva ja yleisvaikutus Jyväskylän seminaarista on jäänyt eläväksi ja pysyväksi. Näen sieluni silmillä korkeat kolmikerroksiset rakennuksesi ja illan ruskossa punertavat kattosi puiston keskellä. Muistan, että seiniesi sisällä kehittyi ihanteita ja siellä tehtiin vakavaa työtä isänmaan hyväksi.

Muistelmia seminaariajaltani 1895-1899. Muistelmasivut  1 - 2 - 3