Hänninen (aik. Törmänen) Kaarlo, filosofian tohtori, tiedemies,
kirjailija, kansanedustaja 1924-1939. * Kuusamo 31.10.1876, k.
Helsinki 25.03.1939; vanht mv Erland Hänninen ja Susanna Käkelä.
Puoliso: os. hoit. Saima Rauha Fahler *
Lohja 01.01.1882, k. 14.07.1942, vihitty: 14.09.1902; vanht
lasinpuhaltajamestari Johan Vilhelm Fahler ja Renata Josefina Olander.
Lapset: Alli Inkeri * 1903. Kaarlo Armas * 1906. Unto Ilmari *
1908. Aimo Ahti Antero * 1916. Kauko Uolevi * 1919. Eero Into * 1922.
Irja Annikki * 1925.
Havaintoja Paanajärvestä, sivu 1
Kesällä, vuonna 1908 olin Maantieteellisen yhdistyksen
kustannuksella tilaisuudessa tekemään syvyysmittaukset Paanajärvessä
ja samalla lisäämään ennen tekemiäni havaintoja maantieteellisistä
seikoista paikkakunnalla.
Tutkimusvälineinä olen käyttänyt syvyysmittauskonetta, jossa
oli vaskinen luotilanka. Veden lämpösuhteita määrätessä käytin
syvyyslämpömittaria, jolla tein mittaukset samassa paikassa, keskijärvellä
Kello 2 päivällä. Ilman lämpöä tutkiessa käytin paitsi
tavallista lämpömittaria, maximi- ja minimilämpömittareita, jotka
olivat sijoitetut auringonpaisteelta ja säteilyltä suojattuun
paikkaan. Korkeusmittauksissa käytin Elfvingin peiliä ja
aneroidibanometria = ilmapuntari. Jyrkkiä seiniä mittasin nuoralla.
Kun vielä mainitsen kompassin, kulmapeilin sekä veden läpinäkyväisyyttä
tutkiessa käyttämäni 20 cm laajan valkean laudan, ovat välineeni
luetellut.
Tutkimuksiani paikallisista lämpösuhteista, varsinkin
vuorokautisesta suurimmasta lämpövaihtelusta ja paisteisten päiväin
korkeasta keskipäivän lämmöstä, joissa suhteissa seutu on
merkillinen, haittasi minua alkukesällä vallitsevat, tavallista
kylmemmät ilmat, jollaisia sattuu vain jonkun kerran miesmuistiin.
Kun sitten heinäkuun lopulla ilmat muuttuivat helteisiksi, olin jo
matkustanut sieltä pois.
Järvitutkimuksena, sanan täydessä merkityksessä en voi näitä
muutamia havaintojani esittää, sillä tutkimusaika, toista
kuukautta, oli liian lyhyt ja välineeni osaksi puutteelliset. Mutta
jos ne jossain määrin selittävät Paanajärven omitusta luontoa,
jota muutamat Pohjolan Sveitsiksi ylistelevät, ja jos ne ovat pienenä
lisänä maamme, Tuhatjärvien maan, vielä alullaolevalle järvitutkimukselle,
niin tuottaa se minulle mielihyvää.
Samalla lausun vilpittömät kiitokseni opettajalleni professori
J.E. Rosbergille hyvistä ohjeista.
Geografia
Vienanmereen
laskeva Koutajoki, joka vie vettä suuresta Tuoppa-, Pää- ja
Koutajärvestä, saa lisäjokia myös Suomen puolelta, Pohjanlahden ja
Vienanmeren välillä olevalta vedenjakajalta. Suurin niistä on
Pääjärveen lännestä laskeva Oulanganjoki, joka alkaa 66 (astetta)
40' pohjoista leveyttä ja 3 (astetta) 42' itäistä pituutta.
(Helsingin kautta kulkeva meridiani on otettu ensimmäiseksi). Sen
laaksoon, lähelle nykyistä Venäjän rajaa on muodostunut
Paanajärvi. Maantieteellisesti määrättynä on se 66 astetta 17'
tienoilla pohjoista leveyttä ja 5 asteen seudullaitäistä pituutta.
Paanajärven seutu
on hyvin vuorinen. Korkeimmat, puuttomat, pyöreät tunturilakat
kohoavat yli 5000 metriin merenpinnasta ja antavat seudulle jylhän
leiman. Järvi on syvällä vaarojen uomassa ja näyttää joiltakin
lähitienoon tunturilta katsoessa kuilunomaiselta, mutta rannalta
katsoja, joka näkee edessään tämän kaitaisen, syvällä jyrkkien
rinteiden välissä olevan järven, luulisi näkevänsä vuonomaisen,
jollei tietäisi, että seutu on 14 peninkulmaa merestä. Oulangan
laakso, joka jo Paanajärven yläpuolella on noin kilometrin levyinen,
ei paljoa levene järven kohdalla. Suistomaan alapuolella, ei paljoa
levene järven kohdalla. Suistomaan alapuolelta, Kyllintalojen
kohdalta on se 1,460 metriä. Itäänpäin se vähän kapenee järven
puolivälistä, Leppälänniemestä alkaen ja on Mäkelän luota vain
680 metriä. Järven pituus keskiviivaa mitattuna on 23,5 kilometriä,
linnuntietä on päiden väli 21 kilometriä, sillä järvi loivasti,
jokimaisesti kaartelee. Pinta-alaltaan on se 22,75 km2.
Oulangan
pääsuunta on alussa NW-SE, mutta Paanajärven länsipäässä
kääntyy laakson suunta N 84 astetta E. Järven itäpäästä
lähtiessä kulkee laakso aluksi SE suuntaan, kääntyen sitten W-E,
joka on sen vallitseva suunta Pääjärveen saakka.
Järven
absoluuttista korkeutta määrätessä, jossa aina on käytetty
barometrihavaintoja, on tultu hyvin erilaisiin tuloksiin, riippuen kai
siitä, että sitä laskiessa on usein täytynyt turvautua
lyhytaikaisiin havannoihin, joissa paikalliset, normaalista poikkeavat
ilmanpaineolot voivat tuntuvasti vaikuttaa tulokseen. Tohtori Oscar
Nordqvistin mukaan on järvi 111,8 metriä korkealla. Tohtori Karl E.
Hirn on saanut (v. 1893) korkeusluvuksi 215,5 metriä. Laskettuani
keskiarvon 38 barometrihavainnosta, jotka sain Geologiselta
Toimistolta, sain Paanajärven absoluuttiseksi korkeudeksi 152,6
metriä. Kun havainnot ovat tehdyt pitempien aikojen kuluessa, ei
niissä paikalliset ilmanpainehäiriöt tule niin tuntumaan, kuin
lyhytaikaisissa, joten luku lienee lähellä oikeaa.
Ympäristöönsä
verraten on järvi matalalla, sillä jos neljän kilometrin
etäisyydellä vedettäisiin viiva järven ympäri, kulkisi se
keskimäärin 200 metriä järven yläpuolella. Vaaroilla, jotka
kulkevat pitkinä rinteinä järven sivuja, liittyen välittömästi
länsipäässä Oulangan laakson rinteisiin, ja ovat vain järveen
melkein kohtisuorasti sivultapäin laskevien sivujoki- ja
purolaaksojen eroittamat, on omat nimensä, varsinkin korkeimmilla
huipuilla. Välittömästi järvestä kohoavat ja 1 km lähempänä
olevat vaarat nousevat merenpinnasta lukien: Kyökkäysvaara, Oulangan
suun pohjoispuolella, 270 m, Urovaara, Rajalan ja Heikkalan välillä,
254 m, Honkavaara 290 m, Kulja, Mäntyniemen länsipuolella, 410 m,
Munavaara, sen vastapäätä 435 m. Vähän taampana ovat kukkulat
korkeammat. Niinpä Raakkutunturi, joka on noin 5 km Mäntyjoen
laaksoa ylöspäin, on 475 m, Mäntytunturi, vähän pohjoisempana 576
m. Maiseman korkeimmat huiput eteläpuolella vaihtelevat 300-400
metrin välillä. Järviuomasta kohottua tasaantuvat maisemat sekä
etelään että pohjoiseen päin. Varsinkin pohjoispuolella on niillä
tunturileima, sillä ylimmät huiput ovat puurajaa korkeammalla.
Sivurinteet
kohoavat järvestä keskimäärin 30 asteen kulmassa. Monessa paikassa
jyrkkyyden näyttää niissä määräävän kivilajien
lohkeamissuunnat. Pohjoisrinteet ovat yleensä jyrkemmät,
Ruskeakallio, joka on Selkäjoen suun kohdalla, pohjoisrannalla,
kohoaa pystysuorana seinänä 50,5 metriin.
Malinavaaran
rinteet nousevat 45-50 asteen kulmassa. Näissä, samoin kuin
Niskavaarassa ja paikoin Munavaarassa nousee kallio-, tai
rappautuneiden lohkareiden peittämä rinne järvestä saakka. Muualla
ovat alimmat rinteet moreenin peittämät, jotka laakson sivumorenit
ovat paikoin vahvojakin, kuten Mäntyjoen suussa, jossa se on 11
metriä vahva. Enimmäkseen on kuitenkin moreeni vain ohuena
peitteenä kallion päällä ja antaa rinteitä peittävälle
havumetsälle juurtumismahdollisuuden.
Talot ovat
rakennetut moreenirinteille, joissa on alapuolella savensekaisen
hiekan muodostamia vanhoja järvialluviooneja. Viljelyksen suuremmalle
leviämiselle ei ole mahdollisuutta, sillä ylempänä pistää esiin
jokaisen vaaran kyljestä kiinteä kallio. Se muistuttaa hyvin
vuonoasutusta.
