Vesimäärien
mittaukset ovat tehdyt heinäkuun 10-12 p. 1908 Vesimäärien
mittaukset ovat tehdyt heinäkuun 10-12 p. 1908, jolloin oli vesi
järvessä noin 20 cm korkeammalla keskikorkeutta. Virtojen
keskinopeus on laskettu maximinopeudesta pinnalla käyttämällä
Wagnerin kaavaa V=0.67 max. Vo+0.027 max. Vo(2), jossa V = joen
keskinopeus, Vo = pintanopeus. Oulangan vesimäärää laskiessa olen
käyttänyt Harlacherin metodia, olen määrännyt ensin keskinopeuden
pinnalla ja siten saadun luvun kertonut 4/5, joten olen saanut virran
keskinopeuden sekä sen kertonut profiilin poikkileikkauksen
pinta-alalla.
W = t 4 - 5 V Q
W = vesimäärä,
t = aika, V = pintanopeuden keskiarvo, Q = profiilin poikkileikkauksen
pinta-ala.
Paitsi jokia ja
puroja tulee järveen myös lukuisasti lähteitä ja vesisuonia, joka
johtuu siitä, että järvi on matalalla. Lähteiden olemassaolo tulee
talvella parhaiten näkyviin sillä useimmat ovat vedenalaisia ja
pitävät talvella järven jäädyttyä rantaa siltä kohdalta sulana.
Haihtumisen
tuottama vähennys veden volyymiin verraten on näin syvässä
järvessä mitättömän pieni.
Tulvat
Paanajärvi on
seudun korkeatulvaisin järvi. Jos keväällä, noin 80 cm vahvuinen,
toisinaan vahvempikin, lumivaippa sulaa äkkiä, tuovat vuolaat joet
niin paljon vettä järveen, että ahdas Oulangan niska ei kerkiä
sitä niellä ja vesi sen tähden nousee nopeasti. Usein sattuu
jäiden lähtö samaan aikaan ja virta painaa ajelehtivat jäät joen
matalaan ja ahtaaseen niskaan, joka sitten patoutuu. Silloin nousee
vesi nopeasti. Tulva peittää silloin kokonaan suistomaan ja nousee
jokea ylöskin päin. Kahdesti on miesmuistiin sattunut niin korkea
tulva, että on häätänyt asukkaat pois Kerkkälän talosta, joka on
vähän yläpuolella Kauppilaa ja 3.2 m ylempänä järven pintaa.
Kalliossa olevista tulvaviivoista , rannalle tulevan tulvan mukana
kulkevista puista sekä jäiden hankaamista rannalla kasvavista puista
päättäen nousee tulva keskimäärin keväällä 2.5 m, mutta kovina
tulvakeväinä 3.5 m.
Tulvat eivät tee
täällä suuria vahinkoja, sillä rinteiden jyrkkyyden tähden ne
eivät pääse levenemään. Muutamien talojen rantapeltoja pyrkivät
ne vähän pienentämään. Sen tähden on esim. Heikkalan talossa
peitetty järvitörmä varpusuojuksella.
Tulvan aikana on
Paanajärven vesi samea, sillä Oulanka purkaa silloin
hiekkatörmiään, joilla kasvavat puut juurineen suistuvat jokeen ja
yhtyvät ajelehtiviksi rytöpuiksi, jotka kulkeutuivat rannoille. Kun
seudun väestö ei niitä korjaa, jäävät ne rannoille paikoin
kerroksina lahoamaan.
Kun lähdevedet
eivät ole kaukana, ja kun joilla on suuri nopeus, ei tulva järvessä
ole pitkä-aikainen. Viikossa menee enin tulva, kahden viikon kuluttua
kuivien ilmojen vallitessa vapautuu suurin osa suistomaatakin sen
peitosta.
Geologia
Vuorilajit.
Paanajärven seudulla on sekä sedimenttisiä että purkautuneita
vuorilajeja. Vallitseva kivilaji on kvartsiitti. Oulangan ja Kitkajoen
varsilla muodostaa se laajoilla aloilla melkein yksin vuoriperän.
Siellä täällä pistäytyy siitä esiin diabaasimassoja, paikoin
myös dolomiittikallioita. Järven länsipäässä on kvartsiitti
voitolla, mutta kuta enemmän tullaan itäpäähän, sitä enemmän
voittaa alaa diabaasi ja erilaiset liuskeet, jotka vuorilajit yhdessä
dolomiittikallioiden ja järven keskikohdan pohjoispuolella löytyvän
konglomeraatin kanssa muodostavat järveä ympäröivät vuorilajit.
Hyvin vaihteleva on siis vuoriperä ympäryställä. Noin 10 km
etelään alkaa graniittiseutu, samoin järven itäpään
pohjoispuolella, josta raja kulkee NW. Raakkutunturi on
kvartsiittimainen keskeltä nouseva graniittivuori.
Järvisyvänteen
synty
Sellaiseen
vuoriperään on Oulanka uurtanut uomansa nähtävästi jo
präglacialisella ajalla. Yleensähän päätellään, että meidän
suurimmat jokiuomamme ovat syntyneet ennen jääkautta. Ja
mahdottomaltahan näyttäisi väite, että jääkauden jälkeen olisi
joki erodeerannut kallioperustaan kilometriä leveän laakson samalla
aikaa kun moreenipohjaiset joet eivät koskienkaan kohdalla ole
voineet kuluttaa sanottavasti pohjakiviä. Sitä paitsi jäiden
kulkusuunta, joka yleensä kallioperustalla seuraa maan kaltevuutta
(ei kuitenkaan kaikkialla) ja maisemien suuntaa (Moreenimaisemissa
riippuu tietysti maisemien suunta päinvastoin jäiden kulkusuunnasta,
mutta moreenin pohjalla luullaan olevan saman suuntaisen
kallioperustan) osoittaa, että maa on täällä jo ennen jääkautta
kallistunut Vienanmerelle päin.
Toinen asia on,
onko Paanajärven syvänne ollut ennen jääkautta, vaan onko Oulangan
laaksoon vasta jääkaudella, tuolla maamme nykyisten pintamuotojen
historiassa niin tärkeällä ajanjaksolla, syntynyt tämä
järviallas.
Ennekuin koetamme
etsiä siihen vastausta, täytyy meidän palauttaa mieliin muutamia
läheisesti jääkautta koskevia seikkoja ja samalla etsiä
yhdennäköisyyden ja yhtäläisyyksien perusteella muita samanlaisia
muodostumia maapallollamme, sillä sama synty luo maisemissa yleensä
samat muodot.
Mainitsimme jo
alussa, että Paanajärvi muistuttaa ilmeisesti vuonoa. Ja vuonojen
yleiset tuntomerkit sopivat siihen hyvin. Nehän ovat kaitaisia ja
pitkiä, vähän mutkittelevia ja jyrkkärinteisiä meren lahtia
vuoristen mantereiden tai saarien laidoilla. Niiden poikkileikkaus on
U-muotoinen ja pohja pitkin vuonoa loivasti kaarteleva. Ne ovat aina
sisäosistaan syvemmät kuin suulta ja kuin meri lähitienoilta. Jos
ne joutuisivat erilleen merestä, esiintyisivät ne aina
järvisyvänteinä. Ominaista sitä paitsi on vuonoille, että
sivulaaksot tulevat niihin suoraan sivuilta ja ovat usein riippuvia
laaksoja. (Hängethal).
Jos meri olisi
nykyään niin korkealla, että se ulottuisi järven itäpäähän,
olisi järvi tyypillinen vuono. Sellainen aika on ollutkin ja se juuri
oikeuttaa vertaamaan tätä järveä vuonoon sitäkin suuremmalla
syyllä koska sillä näyttää olevan takanaan sama kehityshistoria
kuin vuonoilla yleensä.
Kun maamme alkoi
vapautua jääkauden lopulla sitä painavasta, vahvasta
jääpeitteestä ja kun jään reuna alkoi vetäytyä yhä ylemmäksi,
seurasi Yoldianmeri sen kintereillä peittäen maamme alleen niin,
että ainoastaan korkeimmat kohdat siitä kohosivat. Sitä todistavat
lukuisat merenrantaterassien löydöt nykyään merestä kaukana
olevissa seuduissa. Yoldianmeri on ulottunut Paanajärveen saakka,
joka siitä on vuononsa pistänyt, kuten se uusimmissa Yoldianmeren
kartoissa on esitettykin. De Geer'in isobaasikartassa, jossa ne
paikat, jossa vanhat Yoldianmeren terassit ovat yhtä korkealla, on
yhdistetty viivalla, kulkee 200 m isobaasi Kuusamon kautta. Terassien
pitäisi olla niillä seuduilla 200 m korkeudella tai ylempänä.
Nykyiset havainnot todistavat myös sitä. Taivalkosken pitäjässä
noin 10 peninkulmaa etelään Paanajärveltä on löydetty
rantaterassi 217 m nykyistä merenpintaa ylempänä. (Fennia 14, n:o
5. Victor Hackman, Om i norra Finland iakttagana senglaciala
strandmärken.) Itse järven rinteiltä on vaikea huomata aivan
selviä rantamerkkejä, jotka selvimmin esiintyvät moreenimaissa.
Mutta noin 65 m korkealla järven pinnasta pistävät esiin kallioiset
vaarojen kyljet, joissa samalla korkeudella eri vaaroissa näytti
kallioissa olevan abrasioonin jälkiä, niissä paikoin, missä
rapautuminen ja halkeamishalla ei ole pahasti niitä lohkonut.
Selvimmin näkyvät ne itäpään pohjoispuolella. Selviä terasseja
on Kitkajärven rannalla huomattu noin 100 m Paanajärveä ylempänä.
Myöskin Isolla Paljakalla, joka on 10 km Mannilan kestikievarista
etelään, on huomattu rantapenger 259 m korkeudella. (Sekä
Kitkajärven rannalla että Isolla Paljakalla olevat terassihavainnot
on tehnyt maisteri Wilkman. A.G. Högbom kirj. "Om några
fluvioglaciala erosionsföreteelser" huomauttaa, että toiset
terassit vaarojen rinteillä ovat jään päällysvirtojen
synnyttämiä, jotka joet ovat sivunneet rinnettä).
Kun Paanajärvi on
vain 152,6 m nykyistä merenpintaa ylempänä, on Yoldianmeren pinta
ollut lähimain 100 m järven nykyisen pinnan yläpuolella.
Myöskin
savikerrostumat todistavat meren olleen jääkauden jälkeen näillä
seuduilla. Tavallinen maakerrosten järjestys on, kuten seuraava kuva
osoittaa.
Havaintoja Paanajärvestä
sivut: 1
- 2 -
3
