Kolmen armottoman viikon rasitukset ovat syövyttäneet karut merkkinsä
miesten kasvoihin. Kolme ankaraa viikkoa painaa taakkana heidän harteitaan.
Hetki hetkeltä kasvaneena kivikuormana se uuvuttaa heidän olemustaan,
ruumistaan.
Miehet ovat tavattoman väsyneitä. Kasvoiltaan he ovat
nokisia ja parroittuneita. Hikikarpalot kiiltelevät heidän otsallaan. On
sietämätön helle. He marssivat...
He marssivat kuivan maantien savenharmaassa, edestä ja
takaa ohitse ajavien autojen nostattamassa pölypilvessä. Harmaana
pölyliemenä valuu hiki otsalta poskille.
Miehet ovat väsyneitä. Ja kuitenkin heidän verkkaisen
varmassa liikkeessään on jokin, ehkä vaikeasti keksittävä, mutta aivan
varma piirre, joka puhuu taittumattomuudesta. Taakka on heidät taivuttanut,
mutta se ei ole heitä taittanut.
En halua kuvailla enempää heidän vaivojaan, sillä
joka ei ole niitä kokenut, ei voi niitä koskaan ymmärtää. Tahdon ylistää
heidän sitkeyttään, heidän sisuaan. Miesten, jotka marssivat verkkaisin
askelin, laihat reput selässään, kiväärit arkipäiväisesti olallaan
sankassa pölypilvessä, ja joita vaivaa väsymys ja jano... Ylistän näitä
miehiä, kaikkia heidän vertaisiaan.
Syvärin
mutkasta länteen he kolmisen viikkoa sitten ottivat vastaan
vihollisen tämän vaiheen aikaisen ensi iskun. he pitivät
asemansa siihen saakka, kunnes saivat käskyn jättää
ne.
He
marssivat seuraillen teitä tai tarpoen soita ja metsiä. He
asettuivat jälleen asemiin, tappelivat päälle ryntäävän
vihollisen kanssa, viivyttivät sitä, kunnes heidän oli
jälleen jatkettava määräysten mukaista vetäytymistä. He
ylittivät silmänkantamattomat Aunuksen yksitoikkoiset aukeat
satojen vihollisten maataistelukoneiden, pommittajien ja
hävittäjien alati ahdistamina.
Moneen vuorokauteen heillä ei
ollut tilaisuutta nukkua, tuskin edes ruokailla paikoillaan. Viteleenjoen varrella he olivat jälleen asemissa. Maahan
pureutuneita he ottivat vastaan vihollisen raivokkaimmatkin
ryntäykset, ja jo ennen sitä heistä monet olivat olleet
mukana vastaiskussa. Vain todellinen etulinjan mies tietää,
mitä on v a s t a i s k u.
Kolme vuorokautta he pitivät
puoliaan Viteleenjoella. Tykistötuli ja ilmapommitus sekä
maataistelukoneiden alinomaiset hyökkäykset olivat
hirvittäviä. Keskityksistä ei tahtonut tulla koskaan
loppua. Asemien vaiheilta löytyi tuskin neliömetriä maata,
jota kranaatit eivät olisi silponeet. Kolmisen vuorokautta
nämä miehet pitivät helvetillisen tulen alaisina asemia
hallussaan, kunnes tuli käsky tyhjentää ne. He
kestivät.
Oliko
kulunut jo viikko? Ei voitu muistaa päivien lukua. Rajakontu,
Manttila, Tulemajoki... Ne eivät olleet Vitelettä helpompia,
päinvastoin. Sillä vihollinen ahdisti siellä heitä myös
panssarimuodostelmin.
Moni
poistui heidän joukostaan, moni iäksi. Heidän rivinsä
harvenivat. Mutta he kestivät.
Kolmen
viikon lyijy suonissaan, kolmen viikon uurtavat vaot kasvoillaan
pitkän parransängen alla näen heidän marssivan. Kolmen
pitkän viikon taistelujen, vilussa tai teräsmyrskyssä
valvottujen öiden, sateessa ja helteessä suoritettujen
jalkamatkojen, - kaiken tämän jälkeen näen heissä yhä
edelleen miehistä sitkeyttä, tahtoa ja sisua, jota
vainolaisemme kaikkine sotakoneineen ja monenlaisine
ylivoimineen ei ole pystynyt eikä pysty lannistamaan.
Reino
Rinteen kirjoitus Hakkapeliitta -lehdessä elokuussa 1944
TK- miesten matkassa -
dokumentteja jatkosodan ajalta 1941 - 1944 koonnut Wesa Rinne
Katso
myös sota-ajan valokuvia
