Kirjailija Reino Rinne, Kuusamo 

Jalo veljeni, 

parhaat kiitokset nopeasta kirjeestäsi sekä numeroidusta kirjastasi! Ne tuottivat minulle paljon iloa. 
Tiedusteluni Kiannon vitseistä oli enemmän kuin tarpeen tyydyttämistä. Muistiinpanoissani on Kianto-aiheisia huulia enemmänkin - kaikkea ei voinut käyttääkään - mutta ajattelinpahan, että hyvä on sada täydennystä. Kirjoitukseni on jo joululehden toimituksella kuvineen päivineen. Käsikirjoitustani on viisi liuskaa, kovasti puristettua, sillä olisin samoilla istuimilla voinut kirjoittaa 50 liuskaa. Miehessä oli aihetta ja asiaa.

Anna minulle atomipommi n:o 5 on arvokas täydennys kirjahyllyyni. Ymmärräthän, mitä tarkoitan. Sisällyksen puolesta pommi on ennestäänkin, numeroitu kappale on asia erikseen. - Täksi jouluksi en saanut montakaan tekijänkappaletta, mutta tiedossa on tulevia, kunhan kustantajat saavat valmista. 

Mitäs olet lukenut? Kirjoihin nähden olen jonkinlainen herkkusuu. Minä olen eläkeläinen, aikaa on vähän joten ei saa lukea sekatavaraa. Mieluummin luen vanhaa taattua kuin uutta tuntematonta. Juuri lopetin Martti Kurjensaaren vankan teoksen "Loistava Olavi Paavolainen", enkä pidä sen lukemista ajantuhlauksena. Kurjensaari kuuluu niihin ihmisiin jotka ajattelevat enemmän itseään kuin lähimmäistään ja Paavolaistakin kuvatessaan hän muistuttaa kuuluneensa Paavolaisen ympärille koostuneeseen sisärenkaaseen. Kirjahyllyssäni on vain kolme Kurjensaaren kirjaa, niistäkin tämä Paavolainen on saatu Uusimaan toimitukselta arvosteltavaksi. Kirjoitin vain ansioista, sillä lähimmäisestään ei saa puhua pahaa . . . 

Pari viikkoa sitten kävin Meilahden sairaalassa itseäni näyttämässä. Vuosi sitten lääkäri sanoi, että "katsotaan nyt" ja tällä kertaa hän merkitsi minut odotuslistalle ja ilmoitti lähettävänsä kutsun marraskuun alkupuolella. Näin ollen toivon saavani selvyyden, tuleeko minusta eläjää vai onko varauduttava peruskorjaukseen. Toivon parasta, sillä elämäntyöni on tehty, oli asiaa sitten se, olenko matkaansaattanut hyvää vaiko toiminut tyhjäntoimittajana. 

Olkoonpa elämäntyöni ja sen tulokset millaisia tahansa, joka tapauksessa elämäni on ollut rikas. Siinä ei ole ollut ainoatakaan tyhjää päivää. Aina on ollut tekemistä - joutilaisuudessakin, sillä laiskotellessanikin ovat aivoni työskennelleet -, olen tullut tuntemaan ihmisiä, joilla on ollut minulle annettavaa ja joilta olen saanut oppia. Ja mikä parasta, aina olen tuntenut Jumalan läheisyyden ja hänen johdatuksensa. Ah, eikö se ole onnea, sanoi Lin Jutang. Tämä maailma on paras mahdollinen maailma. Näin sairaana olen valmistautunut myös kuolemaan. Eikö se ole toinen varma asia. Ensimmäinen on syntyminen, toinen kuolema. Me emme voi valita syntymistapahtumaamme emmekä loppuammekaan. Mutta monesti olen filosofoinut, että syntyessäni minä itkin ja läheisimmät hymyilivät. Toivoisin eläneeni niin, että kuollessani minä hymyilisin ja kanssaihmiseni itkisivät. 
Lähipäivinä tiedän meneväni Meilahteen. 

Terveisin vanha veljesi, Porvoossa 31. lokakuuta 1975 

Eino J. Ellilä 

Ellilä Eino Johannes, kirjastoneuvos * Sysmä 10.6.1892; vanht maanvlj. Juho ja Josefiina Ellilä. Puoliso: Hilma Porvari 1920; vanht Jeremias Porvari ja Ida Lähde. Lapset: Aino-Kyllikki 1923, Kalervo 1925, Jorma 1933. Opintie: Käynyt kansakoulun, kansanopiston 1911-1912. Opintomatkoja Skandinaviaan, Saksaan ja Viroon. Työpaikat: Heinolainen toimittaja 1925-26, Werner Söderström oy:n kirjall. toim. virk. 1926-, Nuoren Voiman toimit. j. 1926-37 ja 1941-44, Kansan Kuvalehden 1927-34, Bibliophiloksen päätoimitt. 1942-53, Uudenmaan sanomien va. päätoimitt. 1941-42. Luottamustoimet: Itä-Hämeen nuorisoseurojen 1. johtok. j. 6 v., Nuoren Voiman liiton liittoneuv. j. 1932-49, Uudenm. nuorisoseurain 1. johtok. j.- 1940-1949. Kirjastoneuvos 1953. Teokset: Sanainen arkku 1936, Elävä kirjain 1947, Kirja on kohtaloni 1948, Oma kirjastoni 1949, Tämä on minun exlibrikseni 1949, Kirjallisia salanimiä ja nimimerkkejä 1952. Eino J. Ellilä testamenttasi 30.000 niteen kirjastonsa Lahden maakuntakirjastolle.