Alanko 17.3.1948 (Suonnankylä)
Veli Hyvä!
Lähetän tässä kronikan Lapin Kansassa julkaistavaksi. Sen on laatinut meidän kauppias Kyllikki Määttä ja olen siitä kirjoittanut tämän jäljennöksen.
Monin terveisin veljesi Eelis.
Kronikka Ylikitkan ja Vasaraperän maamiesseurojen hiihtäjistä.
On kylä Kitkan rantamailla,
on kylä kuulu kalamiesten,
on kylä muikku pinnarien:
Täällä kilpahiihdot nyt pidettiin,
ja kiertopalkinnosta kamppailtiin,
ja Ylikitkalle joka voitin vei
näin komeasti huutakaamme hei!
Jos puhuttaisiin Raistakan Topista,
niin kysymys ei ole mistään pojan klopista.
Kova pähkinä hälle Savon maan juttu,
mutta Mimmi on aivan varmasti tuttu.
Hän veti kuin peto, ja oli yliveto:
Tulee sitten vuoroon Kalervo Määttä,
joka istuu tuolla kuten näättä.
Hän hiihtelee ja kalastelee
ja joskus tyttöihin vilkaisee.
Ja joukosta seitsemän veljeksen
löydätte Jokelan Hanneksen,
joka akottunut on vast' ikään,
eikä sille kukaan voi mitään.
Sukset oli luikkaan laiset,
ja nousi mäet railakkaasti.
On Jokelan Arvo hyvä onkimis,
ja hän jo hiihtäjän temput ties,
on leikkiä hänelle matkan teko,
sillä Arvo vetää kuin peto.
Mutta ei karvalakki jäis matkasta pois
son meinaa niin hauska katsella ois.
Sitten paljonki puhua sietää,
kuka Lohirannan tyttäret tietää,
se on tämä Olli semmoinen paikka,
joka ei näistä hiiskua koita:
Lunta vain karttuu,
ja Olavi Jussin päivää varttuu.
On sitten Pohjois-Haatajan Eino
on hänellä konstit ja keino.
Oli tyttöjen lakki päässä nätti,
ja jälkeensä Eskonkin jätti.
Mitä kaikkea nuo puheet kertoa tiennee,
kun Eskolla matka lyhennyt lienee.
Terveyden kannalta hyvä puoli,
sillä Iida emännällä on lauantai-iltaisin suuri huoli.
Jos puhutaan sitten kynttilästä,
niin kansan sellainen on tää,
Pöntisen Allan, Savon maasta oikein tullunna vallan.
Hänen hymy on kuin salama surmaa,
joka tyttöjen sydämet hurmaa.
Korvenmattikin olisi hiihtänyt,
jos olisi jaksanut.
On sitte Kalle Haataja,
kuokka mailla kova raataja.
Sano että hyvin sukset luistaa,
se johtuu siitä - kun Mirjamin muistaa.
Melko hyvä on tarkastaja,
ja mainio puheiden pitäjä.
Impo jätti muurarin laastan,
ja ponnisti oikein kovasti maasta,
vähän onnisti huonosti,
kun siteet pääsi monesti.
On soitto meillä pelimanni,
kohtelias kentlemanni,
se ompi Armas poika,
joka ei turhaan tangoja soita:
Kiveä ja kovaa kuin pukin sarvi,
oli Leanderin mielestä latu,
mutta hiihtoaan ei kadu.
Kunnia vanhalle veteraanille.
Ylikitka 14.3.1948
Kyllikki Määttä
Täältä kotoa 10.4.1948 (Suonnansaaressa)
