Helsingissä toukok. 25 p. 1959.
Päätoimittaja Reino Rinne sekä muut kuusamolaiset ystävät ja
kylänmiehet vaikkapa hieman tutustumisjärjestyksessä Siukosesta,
Saastamoisesta, Tirkkosesta ja Kuosmasesta ym. Väänäseen ja
voimistelunopettaja Homaseen saakka.
Kaiken aikaa on tässä viime
viikkoina kolketellut tuntoani, etten ole saanut toimeksi
kiittää vieraanvaraisuudesta, jota vaimoni ja minä saimme siellä
osaksemme suorastaan häpeämään panevassa määrässä ja johon emme
ole voineet ja osanneet millään tavoin vastata. Niin vain jäi
Kuusamo mieleemme, että joka kerran kuunnellessamme
"säätilannetta muutamilla havaintoasemilla" koetan arvailla
lämpömäärää Kuusamossa, ja häpeäkseni olen niin takertunut
niiden viikkojen hiihtotunnelmiin, että pakkaan olemaan niinkuin
mielessäni, milloin Kuusamo päihittää Sodankylän kylmyydessä,
jaksamatta ymmärtää ja toivoa, että nyt kesän puolella Kuusamo
kaipaa vastaavasti enemmän lämmintä. Täällä etelässäkin kylmä
kevät kauhistuttaa: katovuosiko tässä on vielä edessä kaiken
muun ajan surkeuden lisäksi.
En ole vielä saanut kokoon mitään
painatuskelpoista niiltä main, niinkuin ehkä lienette
odottaneet, vaikken ole mitään luvannut. Vaikutelmat vaativat
pitkän kypsyttelyaikansa. Vähin erin olen vain jutellut
suunnitelmita yhden ja toisen kanssa. Tapasin päivänä muuanna
erään topografikihon, joka kertoi, että viimeistään parin vuoden
kuluessa pitäisi valmistua Rukan ja Valtavaaran topografikartan.
Veli Saarisen kanssa oli puhetta siitä kuuden päivän hiihdosta.
Ainakin kärkeä lähimpien miesten kestävyysharjoittelun
päätteeksi hän hyväksyi sellaisen retken varsin sopivana. Myös
Rajavartioston esikunnassa olen tunnustellut maaperää. Asian
mahdollinen mesenaatti on vielä ulkomailla. Vielä selvemmin
tuntui Saarinen hyväksyvän taitohiihdon ja puolipujottelun ladun
Valtavaaralle, nousua vaikka 12 ja laskua 3 km.
Yhtenä tavallisista hassutuksistani kaivelee
mieltä ajatus vahingosta, joka tapahtui, kun ei poltettua
kirkonkyläänne arvattu siirtää sinne Rukan liepeille. Tapoihini
kuuluu kuljeskella kartalla mielikuvituksessani, ja niinpä olen
kerran ja toisenkin teidän puolenne karttaa katsellessani
kaavaillut, miten mukava asutuskeskus olisi saattanut sukeutua
Aikkilan vaiheille Rukajärven, Pyhäjärven ja Hirsilammen
välimaastoon. Sieltäkös mukava pistäytyä Rukalla vain kolmen
kilometrin päässä. Ja laajenemismahdollisuuksia Kuontijärvelle
päin. Niin että jos vielä jolloinkin joudun siellä päin
liikkumaan, en malta olla katsomatta niitä maita sillä silmällä.
Eipähän siitä kenellekään vahinkoa koitune.
Meidän emäntä pyytää erityisesti kiittää hra
Kuosmasta mainiosta juustosta. Ja Pudasjärvellä saimme liiankin
hyvät kahvit Nevakivellä. Matka kaikin puolin mukava, kuten
sanottua, hävettämiin asti.
Ja jos siellä tapaatte, tietenkin,
tohtori Järvisen, niin voitte kertoa vieneeni hänen terveisensä
sosiaalijohtaja Palolammelle, joka pyysi toimittamaan
paluuterveiset.
Kiittäen ja kunnioittavasti,
vaimonikin puolesta.
Lauri Pihkala
