Portland Oregon elokuun 27. päivänä 1950 

Hyvä Reino ja perheesi 

Terveisä täältä meiltä. Olemme voinu hyvin huolimatta tavattoman kuivasta kesästä. On ollu oikein Elijaan pouta. Ei sitte huhtikuun ole yhtään satanu ei edes pilvistä päivääkään ole ollu. Tulen vaara on suuri. On jo vahinkoja tehnytki. Neljäkymmentä vuotta sitte sanottiin että Oregonissa sataa kolmetoista kuukautta vuodessa, nyt näyttää kääntyvän toista tietä. 

Viime viikolla yhtenä iltana saavuin työstä kotia niin Anni oli jotenki salaperäisen näköinen. Laski kahvea kuppiin ja sitte sano että hänellä on minulle Kuusamon uutisia. Sitte näyttää sinä päivänä tullutta Koillissanomaa ja sanoo: Katoppa, sinun kuva on tässä ? ? ? ? ? ? no niin Reino. Enhän voi muuta kuin kiittää kun vaivauduit niin suureen työhön. Mielestäni en niin suurta huomiota ansainnu. Mutta kun olit niin asian ajatellu niin paljon kiitoksia Reino. 

Yllätyshän se minulle oli, mutta viehätyksensähän on siinäki vallanki silloin kun se tulee vilpittömästä sydämestä. Onhan se mukavaakin joskus verestää siellä niiden ihmisten muistoa, jotka minunki on joskus tunteneet ja että kaikki sukulaiset saavat tietää missä on ja elää. Täällä monta suomalaista joutuu maan multiin ettei koskaan Suomen sukulaiset saa tietää mihin on joutunu. Kuolevat eikä sen jälkeen jää minkäänlaista henkilötodistusta. Usemmin saavat hautansa kunnan kustannuksella ja siellä ei paljon kysellä sukulaista. Korkeintaan nimi on sanomalehdessä ja paikka missä haudataan. 

Mainitsen tässä yhden esimerkin. Seattlen kaupungissa Washingtonin valtiossa oli muuan suomalainen mies. Jokuset arvelivat hänen olevan kaukaa Lapista lähtöisin, kun kysyttiin mistä hän on kotoisin, vastattiin Suomesta. No mistä sieltä? Vastattiin: Suomi on niin pieni maa, että sen pitemmälle ei tarvi selittää. Hän kuoli, eikä kukaan voinu sukulaisille tietouttaa. 

Kun vähän paperiin sopii, niin mainitsen vielä sanan pari siitä Taivalkosken miehestä, Antti Koukkarista. Hän kierteli täällä länsirannikolla Oregonin, Washingtonin ja Californian suomalaisseuduilla. Hänen oppaana kyyditsijänä ja tulkkina oli Amerikan suomalainen pappismies, pastori Paul Heideman. Hän täällä Amerikan Uraalien länsipuolella. Viimeisen saarnan puhui täällä Portlandin suomalaisessa evankelis Lutherilaisessa kirkossa. Kansaa oli täysi huone. Sanan vaikutus ilmentäytyi kyynelinä kuulijain silmänurkissa. 

Meidän Anni iloiten kiittää Sinua kun olit laittanut minun kuvan siihen lehteesi. Toivotamme Sinulle terveyttä ja jatkuvaa innostusta työssäsi. 

Sydämellisin terveisin 
Eno ja Anni 

Portland Oregon marraskuun 14. päivänä 1950

Hyvä Reino ja perheesi

Herran armon ja rauhan terveisin. Koetan panna jonkun sanan tähän paperiin.

Tervennä olemme olleet ja muunteki on menny verraten hyvin. Tässä alkaa jälleen tulla talvi, lehti on syystuulten mukana menny. Vettä sataa ja ilmaprohveetat lunta aivan Portlandilaisillekki. Tässä joku viikko sitte yhtenä iltana tulin työstä niin Anni sano että Suomesta on tullu lehtiä. Avasin käärön ja niin yllättävästi avautui uusi lehti ja ihan kuusamolainen. Olen lukenu ne kuin myöskin sitä seuranneen lähetyksen. Hyvä yritys. Onnittelen niitä, jotka on sen alkuun saaneet, ja myöski sinua Reino, kun on ovat hoitoosi niin vastuullisen tehtävän uskoneet.

Tulkoon lehtenne olemaan alueensa aineellisen, mutta ennen kaikkea henkisen ja hengellisen ihmisen ylösrakentaja ja kasvattajana. Minä ajattelen, että jos sinä tätä uutta lähettäisit jonkun numeron, niin sitä Rovanientä ei sitte enää tarvita. Panen tähän parin henkilön nimen ja osoitteen. he haluavat nähdä Kuusamon sanomalehteä.

Mrs. Ulrika Karjala, Route I, Box 130 Clatskanie Oregon, USA

Mrs. Emil M. Hill, 4229 N, Albina Ave, Portland Oregon, USA

Kiitos kaikesta hyvästä Reino jota olet meille lähettäny. Siunatkoon Jumala terveyttä ja ymmärrystä niistä toimista joihin hän kulloinki Sinut asettaa.

Sydämellisin terveisin

Eno Matti ja Anni

Liitämme tähän dollarin kumpaakin tilausta varten. Lähetä lehteä niin monta numeroa, kun raha riittää. Sattuu niin he itse sitte tilaa lisää. Terveisiä kaikille.

Portland Oregon lokakuun 31. päivänä 1951

Hyvä Reino ja perheesi 

Tässä on taaski aika menny. En voi käsittää miksi se niin nopeaan kyytin kanssa kulkee. Joku aika sitte tuli sinulta kirje. Sydämellinen kiitos siitä. Siinä mainitsemasi nuorimies Vilho Räisänen tuli ovemme taa kaksi viikkoa sitte ja pysähtyi meillä viikon. Hän vaikutti reippaalta, eikä tuntunu rohkeuttakaa puuttuvan. Voin sanoa, että en ennen semmosta Kuusamon miestä ole nähny. Voisinpa häntä nimittää vaikka tämän päivä Kuusamon Ambassadory. Viikko sitte saatoimme hänet Californiaan menevään bussiin. Eilen saimme kirjeen Los Angeles'tä. Matkustaa sieltä edelleen takaisin New York'kiin ja Kuusamoon. 

Minä ja Anni olemme voinu hyvin. Sentään vielä terveyttäkin on annettu. Syksy on saapunu sateineen. Jälleen kaikki on vihreää ja muutenki tuntuu paremmalta kun kesän kuumat ilmat. 
Tässä lähetän Koillissanomille Ulrika Karjalan tilausuudistuken ja viisi dollaria. Osote on: Route 1, Box 130 Clatskanie Oregon. 

Noin puolitoista kuukautta sitte lähetimme Sinulle jouluksi paketin. Toivomme että tulee perille. Jos se tulee niin anna pauna kahvia siskollesi Esterille. 

Paljon terveisiä ja Jumalan siunausta sinne kaikille. 

Sydämellisin terveisin 
Matti ja Anni 

Portland Oregon uudenvuodenpäivänä 1952

Hyvä Reino ja perheesi. 

Rauhan ja onnen toivotuksin täältä pallon toiselta puolen. Ensiksi kiitos lähetyksistä, joita saamme jatkuvasti Kaltio, Koillissanomat ja sitte se Suomen Kuusamo, oikeammin Komea Koillis-Suomi kirjoituksin ja kuvin. Se on hyvin tehty kirja. 

Teillä miehet oli sen kanssa paljon askartelemista ennenkuin kaikki mutkat ja retket oli käyty ja sitte kokoon toimiteltu. 

Minulle se kirja on hyvin mielenkiintoinen sillä monet paikat on nimellisesti tutut ja muutamissa tulin käyneeksikin. Ja nyt tämä sinun ja Poutvaaran kirja ne esittelee uudestaan. Tie kartta ihmeellisesti esittää mitä sillä alalla on tapahtunu. Kummallisesti se Kitkajoki on kääntyilly. Ei se niin ollu ennen Alakitka etelästä pohjoseen. Ennen se oli idästä länteen. Minun päässä se niin oli.

Sen kirjan kuvista haluaisin tehdä pari kysymystä. Missä kohti Kitkalla sitä nuottaa vedetään ja kuka sitä vetää? Missä kohti se Mourunsalmen talo on ja kuka siinä asuu? Kuka on Hietalaisen isäntä? Siinä ukkelissa vivahtaa kerrallista Hietavaarin muotoa. Ja edelleen onko se Aholan talo entisen Aholan Jussin eli sen kuppasilmän kartano? Kemijärven seutu siinä on ihmeen kauniin näköstä. On tuttua siinäki sillä kerran kävin sielläki. Muuten minä olen tainnu mennä pilaan täällä maailman merellä, kun ne pohjoisten kairojen miehet peltoa raivailevat. Niin tuntuu, että kyllä minulta usko taitaisi loppua toivoessani leivän siellä kasvavan. 

Minä tässä syksyllä lähetin muutaman dollarin rahaa lehden tilauksiin. Lieneekö tullut perille? Sitte mitä se Vilho Räisänen tuumii Amerikasta? Täällä hän ihaili ja ihasteli, kun näki omenapuutarhoja maileittain tien kulkiessa läpi, että tämähän on sitä paratiisia. Olemme saaneet Sinulta kirjeen, joka oli samassa paketissa. Kiitos Herralle, että hän johti sen perille. Vahinko vain ettei Anni muistanu montako niitä pienokaista teillä oli ja niinollen yksi taisi jäädä ilman. 

Meillä tässä on menny entiseen menoon. Vielä on annettu terveyttäkin ja uskoa Jumalaan. Sillä ilman sitä tämä mainen matka on toivoton. Mainen toivo vie virran tälle rannalle. Siitä matka jatkuu edelleen ja jos ei ole muita eväitä niin kuinka sitte käy. Laulaja sanoo, harkitse valmiiks aikanaan ettei käy myöhääks öljyn etsintä, kuten sana kertoo tyhmistä neitseistä. 

Toivomme Jumalan runsasta siunausta Uudelle Vuodelle ja sydämelliset terveisemme teille kaikille sukulaisille. 

Matti 

Portland Oregon maaliskuun 10. päivänä 1956 

Portland Oregon maaliskuun 10. päivänä 1956 

Hyvä Reino 

Terveiset meiltä sinne kylmään Suomeen. Olemmehan uutisista nähneet eurooppalaisten olleen jättiläispakkasten syleilyssä. Arvelemme, että ei kait Suomikaan ole voinu jäädä ulkopuolelle siitä. Kirjeesi sain ja valokuvan. Sitte vain ei ole ollu oikein aikaa vastaukseen. Meillä on oltu yskän kiusaamina parikuuta. Annilla oli oikein kova keuhkokylmyys. Nyt alkaa taas olla oli ja jälleen tuntuu hyvältä. Jos tässä mainitsisi siitä meidän Suomeen tulosta. Se ei olekaa yksinkertainen juttu, kun ensin ajattelimme. Mies kun alkaa tulla sinne eläkeikään, niin sille sanellaan ruulit mitä tulee tehdä. Minä menin kyselemään millä tavalla se vanhuuseläkekysymys työskentelee. Ja niinhän ne sitten selvitti. Ja se kuului että jos minä heitän työn pois ennekuin olen 65-vuotias niin menetän tuntuvan summan kuukausittain. Ja minua kun se miehen ikä saavuttaa ensi elokuussa. Niin kait tässä täytyy sitte pinnistää loppuun asti, jos Jumala antaa siihen voimia. Siis se Suomeen tulo täytyy siirtää kaksitoista kuukautta myöhempään. Sitte voimme järjestää, että saamme olla Suomessa hieman kauvemmin. 

Sinä mainitsit kirjeessä autosta, mutta se tässä tapauksessa tule kysymykseen. Mutta se sinun tuttava Vilho Räisänen, hän on aikonu tänä vuonna käydä tässä maassa. Puheleppas hänen kanssa, hän voipi New Yorkista ostaa ja panna Ruotsiin tai Suomeen menevään laivaan. Sillä hyvä vaikka hän itse ilmateitse kulkisiki. Niin kyllä minä ajattelen, että hän voipi auton lähettää laivassa. Rahdista en tiedä kumminkaan. Luulen että ei se paljon kalliimpi ole vaikka mies ei itse olisi laivassa mukana. 

Minulla itsellä ei ole ollut autoa kolmeenkymmeneen vuoteen. Se lysti maksoi mielestäni liian paljo, joten luovuin sen käytöstä. Meidän nuoremmilla perheenjäsenillä on kaikilla. Ja usein he myöskin vievät meitäki vanhempia pienille retkille. Muuten me liikutaan vähän. Vain Quineyssa ja Astoriassa. Ja näillä matkoilla on bussiliikenne kyllin hyvä, joten saamme mitä tarvitsemme.

Toivomme Isällesi ja Äitillesi pikaista parantumista ja Jumalan armollista suojelusta, että ensi vuonna sitte Kitkanviisaita saamme pyytää yhdessä. 

Terveisiä paljon ja hyvää terveyttä. 

Sydämellisin terveisin 
Eno ja Anni 

Portland Oregon tammikuun 5. päivänä 1957 

Onnellista Uutta Vuotta Reino... 

En muista kuinka pitkään siitä on, kun olen sinulta saanu kirjeen. Mutta kiitoksia kaikesta mitä olet hyväksemme tehnyt. Se Suomeen lähtöhän se tässä hissukseen lähenee. Olen saanu kirjeen Vilho Räisäseltä, sanoi tikettiä meille homaavan kovasti. Olemme enempi kun iloisia, että meillä on niin hyviä ystäviä siellä, jo meille melkein tuntemattomassa maassa. Toivomme tämän asian selviävän niin ajoissa, että meillä on kyllin aikaa asioittemme viime järjestelyyn. Ruotsin Laivatoimisto ilmoitti ennen joulua, että rahakysymys on hyväksytty kaikin puolin. Kumpahan Jumala pitäisi sotahullut kurissa ainaki tämän vuoden. Jolloinki se jälleen alkaa Saatananvalta. Ei koskaan pääse ilman sotaa eteenpäin. 

Kaunis kiitos Koillissanomista. Nyt niitä tuleekin jo ettei oikein kerkiä lukemaan kaikkia mitä niissä on. Sitä lehteä katsellessani tuli mieleen muutama kysymys. Onko sittenkin niin, että yksi ihmissukupolvi on huonompi kuin toinen. Silloin kun minä olin siellä mukulaiässä, niin sanomalehti tuli ainoastaan Suonnankylässä Kehäsaareen. Luullakseni sekin vain kerran kuussa. Se kulki joskus kylän kaikissa mökeissä, mutta useimmiten se unohdettiin kokonaan. Joskus kyllä Peura-Pekka tuli ja luki ääneen, että talonväki sai kuulla mitä maailmassa tapahtuu. Jos silloin olisi jonku pään sisäpuolella syntynyt ajatus, että Kuusamossaki sellainen vehe ilmestyy niin eihän sitä olisi täysijärkisenä pidetty. Ja nyt vain parisukupolvea, niin Kuusamo lähettää omaa sanomalehteä aivan Ameriikkaan asti niin monta kertaa viikossa, että onpahan siinä, kerkiääkö kaikkia lukemaan. Hyvin tehty. 

Näin vuoden alkaessa pyydän saada lähettää siunatun onnittelun täältä mahtavan Tyynenmeren rantamilta Kuusamon ja Koillismaan nykyisille sukupolville saavutuksistaan. Näyttää siltä kuin menneet sukupolvet olisivat olleet vain vähäisiä tienviittoja paremmille polville jotka perästä tulee. 
Kiitos joulukortista kuin myös sinun valtavasta uutisten tuottajasta Koillisanomista. 

Terveisä Sinulle perheesi kanssa kuin myöskin kaikille sukulaisille. 

Sydämellisin terveisin 
Eno ja Anni 

Reino Rinteen eno (äidin veli) Matti August Kehäsaari syntyi Kitkajärven Kehäsaaressa 11.8.1891, kuoli Portland Oregon USA 13.4.1974. Kastepäivä 15.9.1891, kummit tal. Juho Fredrik Kallioinen ja vaimo Anna, talp. Herman Kallioinen ja taltr. Maria Kallioinen, kastoi v.t. kirkkoherra Kaarlo Retriikki Sorri. Otti Amerikassa käyttöön nimen Matt A. Salmi. Puoliso Anni Hill, hänellä lapsia aikaisemmasta avioliitosta. Muutti Amerikkaan v. 1910 (19-vuotiaana), kävi Suomessa kesällä 1957 kts. valokuva vierailusta. Tiedot koonnut Wesa Rinne 27.3.2006