SELKIINNYTTÄVÄ PALAVERI
Valtiovalta oli asettanut erikoiselimen - Kuusamon
vesivoimatoimikunnan - rakentamaan rauhaa ja sopua taistelevien osapuolten
kesken. Toimikunnan puheenjohtajaksi oli kutsuttu korkeimman hallinto-oikeuden
presidentti Reino Kuuskoski sekä jäseniksi lainsäädäntöneuvos K.
Airaksinen, hallitussihteeri P. Saarikko ja yli-insinööri S. Jaatinen.
Toimikunnassa ei ollut paikkakunnan edustajaa eikä luontaiselinkeinojen
tuntemusta. Kaikki jäsenet olivat pääkaupungista 'korkeista asemista' .
Elimen tehtävä ei ollut Kuusamon koskien rakentamiskysymyksen sellainen
selvittäminen, oliko se kaikin puolin kansantaloudellisesti kannattava. Alueen
asukkaiden etujen valvominen sen tehtäviin ei lainkaan kuulunut.
Vesitoimikunta piti Kuusamossa elokuun 4. päivänä
1961 neuvottelun kunnan, Kuusamo - Seuran ja voimatalouden edustajien kanssa.
Siihen osallistuivat kunnanjohtaja Lauri Tammi sekä kunnanmiehet Kalle Säkkinen,
Eetu Korpua, Jaakko Huotari ja Tauno Kurtti, joka edusti myös rannanomistajain
yhdistystä. Pohjolan Voimasta olivat mukana toimitusjohtaja P. Hintikka ja
lakimies Olli Ahvenjärvi. Kuusamo - Seuraa edustivat Arvo Heikkinen ja Reino
Rinne.
Selostaessaan toimikunnan tehtäväkuvaa presidentti
Kuuskoski huomautti, että "koskista kilpailleet yhtiöt ovat päässeet
keskinäiseen yksimielisyyteen uuden yhtiön perustamisesta Kuusamon koskien
rakentamiseksi", kuten Koillissanomat selostuksessaan kirjoitti.
"Perustamisen edellytyksenä kuitenkin on , että Kuusamossa olevat valtion
koskiosuudet luovutetaan Imatran Voima Oy:lle, kuten asiasta annetussa
lakiesityksessä ehdotetaankin", jatkoi Kuuskoski. "Toimikunnan on
selvitettävä, millä tavalla hanke on taloudellisesti edullisimmin läpi vietävissä."
Oireellista oli että Imatran Voiman edustajaa ei
ollut tässä neuvonpidossa lainkaan mukana. Voimayhtiöt eivät vieläkään
sopineet saman neuvottelupöydän äärelle. Eduskunnan valiokunnassa oli
koskien ja rantojen puolustajille luvattu, ettei lakiesitys, josta presidentti
Kuuskoski mainitsi, tulisi koskaan täysistuntokäsittelyyn. Tämä muistui
puolustajain mieleen neuvottelutilaisuudessa. Mahtaisivatko kansanedustajat pitää
sanansa? (Myöhemmin kävi selville, että sanasta miestä ja sarvesta härkää
piti kuin pitikin).