REINO RINNE: KOSKISOTA I
KOSKET PELASTIVAT ITSE ITSENSÄ
Kuusamon koskien pelastuksen siemen sisältyi koskisotaan. Voisi päätellä,
että Kuusamon kosket pelastivat itse itsensä komeudellaan, kiehtovuudellaan,
erikoisuudellaan, kansallisella ja kansaivälisellä maineellaan.
Kummankin suuren yhtiön johdossa oli henkilöitä, jotka tahtoivat kruunata
koskien kahlitsijain maineensa vangitsemalla Kuusamon erämaakosket.
Tämä on minun yksityinen ajatukseni, mutta rohkenen pitää sitä varsin
tukevalla jalustalla seisovana. Missään tapauksessa Kuusamon koskilla ei ollut
sellaista taloudellista eikä energiatuoton merkitystä, että se olisi
ratkaisevasti vaikuttanut yhtiöiden kannanottoihin: ne oli saatava hinnalla
millä hyvänsä.
Tietysti yhtiöt olivat muutenkin pahimpia toistensa
kilpailijoita; oli eturistiriitoja, taloudellisia ja muita pyyteitä, joista ei
voitu sopia neuvotteluin. Mutta nimenomaan Kuusamossa ristiriidat huipentuivat
koskien erikoisuuden takia. Niistä ei voitu tehdä kompromissia. Niihin käsiksi
pääseminen merkitsi vääjäämätöntä yhteenottoa.
Pian sen jälkeen, kun maajako-oikeus oli vastoin toimitusinsinööri Veikko
Veijolan tahtoa, mutta uskottujen miesten mielen mukaisesti päättänyt
sijoittaa Pohjois-Kuusamon yhteismetsäpalstan siten, että Kitkajokilaakso tuli
kuulumaan sen alueeseen, yhtiöt ryhtyivät ostamaan koskiosuuksia yksityisiltä
yhteismetsän osakkailta. Siitä muodostui ankara kilpailu, johon oli
ennakolta varauduttu. Oli värvätty pitäjän eri puolille ostoasiamiehiä,
kaikkiaan puolisensataa, joista suurin osa Imatran Voimalla.
Ei ollut mitenkään varmaa, että meneteltiin oikein ja laillisesti ryhtymällä
ostamaan yksityisiltä yhteismetsän osakkailta koskiosuuksia, mutta yhtiöillä
ei ollut aikaa ryhtyä odottamaan sen seikan selviämistä, onko laillinen myyjä
yhteismetsän asioita hoitava elin, hoitokunta, jota ei ollut vielä
nimetty ja joka sai lailliset toimintaoikeudet vasta myöhemmin, vai yksityisillä
osakkailla. Mutta yhtiöt riskeerasivat ja ryhtyivät kaupantekoon siinä
toivossa, että yksityiset osakkaat todettaisiin laillisiksi myyjiksi. Silloin
voimassa olevan vesilain mukaan yhtiö, jonka hallussa olisi 2/3 koskiosuuksista
saisi automaattisesti väliaikaisen rakennusluvan ja pääsisi valjastamaan
koskia.