|
MUISTOKIRJOITUS KOILLISSANOMISSA 11.5.1957
Kirje äidilleni...
Kirje kuolleelle äidilleni...
Jokainen sana, jonka nyt kirjoitan, tuntuu
turhalta ja ulkopuoliselta. Vain kun suljen silmäni ja ristin käteni voin
sinut tavoittaa. Ja sinä minut.
Sinä et ole enää täällä, äiti. Ja kuitenkin
sinä olet minun lähelläni, meidän lähellämme. Huomenna
äitienpäivänä me siunaamme sinun tomusi, sinun maallisen majasi maan
multiin, mutta sinä itse olet siellä ihanissa taivaan saleissa, jonne
pyrkimistä et koskaan elämässäsi - tässä maailmassa - unohtanut. Mutta
vaikka sinä olet noussut taivaisiin, et sinä sittenkään - minä tunnen
sen - ole meistä kaukana.
Minusta tuntuu, että olet lähempänä nyt kuin
ainoanakaan aikaisempana äitienpäivänä. Ainahan minäkin yritin muistaa
sinua, mutta huonoa ja vajavaista ja puuttellistahan se oli. En minä ollut
sellainen hyvä lapsi, sellainen hyvä poika, jollaisen juuri sinä olisit
ansainnut.
Samalla kun minä hiljaisin, kiitollisin m ielin
ajattelin sinua, äiti, tämän hätkähdyttävän tosiasian tapahduttua -
sinä olet astunut kirkastuksen portaista sisällä ja poistunut seurastamme
- samalla minä omalla vaivaisella tavallani ajattelen kaikkia äitejä,
koko ihmiskunnan äitejä ja meitä heidän poikiaan ja tyttäriään.
Jokainen poika, jokainen lapsi sekä nuorella iällään että varsinkin
vanhemmalla ajattelee kauniisti äidistään, mutta useinmiten kauniit
ajatukset kätkeytyvät sydämeen eikä niitä osata, ei aina rohjetakaan
lausua...
Äiti - koti. Nämä suuret käsitteet ovat niin
syvällisesti ja kertakaikkisesti yhtä, että toista niistä ei voi
täydellisesti olla ilman toista. Ei voi olla kotia - onnellista, ehjää
kotia ilman äitiä, mutta toisaalta äiti pääsee oikeuteensa vain kodin
piirissä ja silloin, kun hän hoivaa lapsiansa, huolehtii, murehtii ja
iloitsee heistä - antaa anteeksi heidän huonoutensa, laiminlyöntinsä,
kelvottomuutensakin. Rakastaa heitä, uskoo heistä hyvää, rukoilee
heidän puolestaan. Sellainen äiti on todellinen pahan maailman parantaja.
Sellaisia äitejä on paljon... Onneksi.
Sinä minun äitini olet nyt täältä poissa.
Sinä lähdit äkkiä, yllättäen, mutta minulla oli onni - olen siitä
iloinen - nähdä sinut lähtöhetkelläsi. Kun minä astuin sinne
sairaalaan pieneen huoneeseen vuoteesi viereen, eivät sinun silmäsi enää
avautuneet eikä kielesi mitään lausunut. Mutta kun minä sain laskea
käteni otsallesi ja katsella kasvojasi kuunnella hengitystäsi, niin
sydämessäni tunsin, että sinä tiesit siinä minun olevan ja vielä
kerran siunasit minua. Ja minun tuli niin kevyt ja hyvä olla. Olen
onnellinen kun sain sanoa sinä hetkenä:
- Kiitos, äiti. Mene Herran rauhaan.
Olen monin verroin onnellisempi tajutessani, että
sinä ymmärsit sanani ja ajatukseni. Sinun oli niin helppo lähteä -
tajusin sen.
Kiitos, äiti...
Koillissanomat 4.5.1957
UUTINEN KOILLISSANOMISSA 3.5.1957
Maria Rinne kuollut
Tämän kuun 3. päivänä aamuvarhaisella siirtyi pois tästä ajasta toivomaansa vanhurskaiden lepoon emäntä Maria Rinne, o.s. Kehäsaari, 78 vuoden 6 kuukauden ja 13 päivän ikäisenä. Hän oli syntynyt Kuusamon (nyk. Posiolta) Kitkajärvellä Haahtisaaressa, mistä hänen vanhempansa siirtyivät asumaan toiseen Kitkajärven saareen, Kehäsaareen, kun hän oli vasta muutaman vuoden ikäinen.
Parhaimmat vuotensa Maria Rinne asui Kitkan Suonnansaaressa, josta hän puolisonsa kanssa hankki mökin vuosisadan alkupuolella. Suonnansaaren emännyyttä hän hoiti yli 40 vuoden ajan. Maria Rinne suoritti elämäntehtävänsä erinomaisena perheenäitinä, mutta sen ohella hän harjoitti vuosikymmenien varrella kyläräätälin ammattia. Välittömänä, valoisan luoteisena ihmisenä ja hartaana kristittynä hän saavutti laajan ystäväpiirin.
Hänen sukujuurensa ovat pääosaltaan Kuusamossa, mutta myös Posiolla. Hänen sisarusparvestaan on edelleen elossa kaksi sisarta ja kaksi veljeä, joista toinen on parhaillaan matkalla Amerikasta synnyinseudulle. Hän on jo saapunut Suomeen, mutta hänellä ei ollut onnea nähdä enää sisartaan elävien joukossa tämän saadessa yllättäen iäisyyskutsun.
Lähinnä jäivät Maria Rinnettä suremaan puoliso, ent. metsänvartija Aukusti Rinne, kolme poikaa ja kaksi tytärtä perheineen.
(Koillissanomat 4.5.1957.)
KUOLINILMOITUS KOILLISSANOMISSA 7.5.1957
Rakas puolisoni, äitimme ja vanhaäitimme
Reeta Maria Rinne o.s. Kehäsaari
syntynyt 20.10.1878 siirtyi uskossa Vapahtajaansa
taivaallisen Isän kotiin 3.5.1957 Posiolla.
Rakkaudella syvästi kaivaten:
Aukusti Rinne
Eelis ja Sofia Rinne perh.
Reino ja Anna Rinne perh.
Kalle ja Anna Rinne perh.
Esteri ja Armas Kaikkonen perh.
Olga ja Edvard Kela perh.
"Jo pääsen kotiin taivaaseen.
Saan nähdä Jeesuksen.
Silloin jo kielen laulakoon,
kun uuden laulun laulaa saan".
Niitä sukulaisia naapureita, ystäviä ja tuttavia jotka tahtovat
ystävällisesti olla saattamassa rakasta vainajaamme,
pyydämme kokoontumaan Posion kirkkoon, jossa siunaus tapahtuu
12.5.1957 kello 11.30 ja jossa pidetään muistoseurat kello 19.00
(Koillissanomat 7.5.1957.)
|
