Kala joka ei suostu lypsettäväksi

Linja-autossa, posti- samoin kuin yksityisessäkin, tapaa usein yllättävästi jonkun tutun tai ennestään tuntemattoman henkilön, jonka kanssa sukeutuu mukavia, mieleen jääpiä keskusteluja. Antaessani viime lauantaiaamun varhaisina hetkinä siirtää itseni Kuusamon kirkolta Posion Aholaan, osuin istumaan rinnakkain kalatalousneuvoja E. Väisäsen kanssa. Hän on, kuten useimmat varmaan tietävät, Oulun läänin Talousseuran palveluksessa ja samalla tämän maankolkan palveluksessa.

Puhelimme muutamista asioista, mutta luonnollisesti parhaastaan kala-asioista, koska minäkin satun olemaan niistä melkoisen kiinnostunut. Olin nuoruudessani vetänyt nuottaa, laskenut ja kokenut verkkoja, pitänyt ahvenrysiä, jopa maderysiäkin, heittänyt ja nostanut pitkääsiimaa, uistatellut, olenpa poikasena harrastanut kolkkakalastustakin.

Keskustelimme kalatalousneuvoja Väisäsen kanssa muun muassa kuhasta, tuosta kalalajista , joka on siikaa arvokkaampi, mutta lohta ja taimenta vaatimattomampi. Taitaa olla tämä kala monelle koilliskansalaiselle tuntematon? Sitähän ei ole ainoassakaan Koillispohjanmaan järvessä, Puolangalla sitä kuuluu eräässä järvessä olevan, samoin Oulujärvessä ja täältä pohjoiseen mm. Kemijärvessä. Mahtaisiko menestyä näissä vesissä, esimerkiksi Kitkassa?

Tähän kysymykseen kalatalousneuvoja vastasi:

Miksei menestyisi? Kuha viihtyy järvissä, joissa on syvänteitä. Aivan matalista järvistä sei ei pidä, jos kylläkin liikkuu matalilla vesillä. Kuore on kuhan mieliruokaa, mutta se tyytyy myös muikkuun. Kuha kasvaa aika isoksi, neli-viisi-kiloiseksi, ja sen liha on hyvää kotoisen jokapäiväisen ruokapöydän kalaa.

Miksei siis käytäisi kuhaa järviimme istuttamaan?

Kalatalousneuvoja vastaa:

Kuhan istuttaminen, siirtäminen vesistöstä toiseen, on vaikea tehtävä, joskaan ei sentään ylivoimainen. Kuha on tiettävästi ainoa kala, joka "ei suostu" lypsettäväksi, vaan kieltäytyy siitä jyrkästi. Kuhan mätiä saadaankin vain siten, että asetetaan havunippuja sen kutupaikoille, ja kun kuteminen niihin on tapahtunut, haot nostetaan, niissä oleva mäti otetaan astioihin ja siirretään siihen vesistöön, johon istutus on suunniteltu suoritetavaksi.

Yleensä kalanviljelystoiminta vaatii varoja, sehän on selvää, mutta kuhan levittäminen sitäkin enemmän, koska työ on hankalampaa. Tästä seikasta kalatalousneuvoja Väisänen sanoi, että väestön olisi nykyistä paljonkin määrätietoisemmin ja ponnekkaammin ryhdyttävä harrastamaan kalanviljelyä, toisin sanoen tukemaan taloudellisesti kalanistutustoimintaa. Sillä väestön etuhan tässä ensi kädessä on kysymyksessä. Kalavetemme ilman järkiperäistä hoitoa syöpyvät ja rappeutuvat piankin. Koillispohjanmaalla kalastus on edelleen tärkeä elinkeinohaara. On vain varottava, ettei se jo lähimmässä tulevaisuudessa menetä merkitystään.

Lehmä on parempi lypsää kuin tappaa. Näin on myös järven kalakanta: On varottava, ettei kalakantaa tapeta. Sillä siitähän voidaan jatkuvasti lypsää tuloja, melkoista leivän jatkoa.

SANOMALEHTI KOILLISSANOMAT, 13.10.1950