Savotassa on leivän juuri . . .

Tuokin otsikkoon lainaamani sanonta on tyypillisiä koillispohjalaisia sananparsia, vaikka käytetty ja tunnettu muuallakin pohjolassamme. Niin kuin toisaalta huomaatte, toimitus on saanut sananparsikilpailun kautta talteen ja lehdessä käytettäväksi parisataa täkäläistä sananpartta - aikamoinen määrä, siitä riittää kolme-neljä sutkautusta ja muuta hutkausta ensi vuoden aikana jokaiseen Koillissanomain numeroon. Ilmeistä kuitenkin on, että kilpailu toi esille vain osan elossa ja käytössä olevista koillispohjalaista sananparsista, joita mielihyvin jatkuvasti otamme vastaan. Niin että "anto vain tulla lunta tuppaan, kyllä lapset lakasoo".

"Savotassa on leivän juuri" sanoo pudasjärveläinen kirjeenvaihtajamme P.S. Hän kirjoittaa mm: "Kun asiat vielä näin hullusti ovat, sanon hullusti, koska omavaraisuuteen olisi ainakin karjan antimissa päästävä ja siihen lienee mahdollisuuksiakin - niin olisi syytä tuota leipäpuuta vaalia ja pitää arvossa."

Kirjeenvaihtajamme ei pidä terveellisenä sitä, että savotan töihin rynnätään kilvalla ja etuillen - sellainen saattaa vaikuttaa heikkenevästi ansiomahdollisuuksiin.

Itsekäs, joutavanpäiväinen etuilu on tietenkin kaikessa toiminnassamme tuomittavaa ja useimmiten sellaista, ettei siitä suuria etuja koidu itselleen etuilijallekaan. Mutta sillin kun savotassa työvoimaa tarvitaan, sinne on, mikäli suinkin kotitöiltä joudetaan, lähdettävä, sillä maakunnan ja kansakunnan, kuten jokaisen yksilönkin etu vaatii, että tarpeellinen määrä puuta metsistämme kunkin vuoden aikana siirtyy maailman markkinoille. Siitä kylläkin olisi päästävä, että näillä koilliskulmilla eläville jatkuvasti pääasiassa ja melkein yksinomaan "savotassa on leivän juuri". Soissa ja muissa peltomaissa leivänjuuren pitäisi olla täälläkin ensisijaisesti - ehkäpä muutaman vuosikymmenen kuluttua onkin.

Nälkä on kuitenkin sellainen herra - kuten yllämainittu kirjeenvaihtajammekin sanoo - joka tänä talvena käskee monta talon ja mökin miestä, sekä parrakkaita että vasta pakasta aukaistuja lähtemään savotan maille. Ja hyvä vain on, jos kaikille kuusamolaisille ja posiolaisille hevos- ja hakkuumiehille naapuripitäjässä tukkitöitä ja tienestiä järjestyy. Omien pitäjien alueella metsätöitä ei vain ole. Ei vielä - ehkä viiden, kuuden vuoden kuluttua. Ehkä silloin peltokin jo leveämmän leivän kasvaa sekä suoraan viljana että navetan kautta.

Mutta se kylläkin edellyttää, että talolliset ja mökkiläiset sulan aikana "heiluvat kuin oivankilaiset ukonilmalla" kuokan ja lapionvarressa, niin kuin esimerkiksi viime kesän aikana näiden seutujen maamiehet heiluivat.