Vuosisadan vedenjakajalla

Ensimmäinen vuositaival - tosin väliltä aloitettu - on Koillissanomain elontiellä taittunut. Ja uusi alkamassa.

Kuinkahan moni mies ja nainen, perhe, tässä maakunnassa on aloittanut "tyhjästä"? Mehän ymmärrämme mitä tarkoittaa sanonta: "aloittaa tyhjästä". Ja kuinkahan moni näistä meikäläisistä on rakentanut kylmään metsään? Tavallaan jokainen suku ja perhe jossain vaiheessa.

Ei siis mitään merkillistä eikä poikkeuksellista siinä, että myöskin Koillissanomat on aloittanut ikään kuin tyhjästä ja kylmässä korvessa. Näin nimenomaan ulkoisesti.

Meillä ei ollut taipaleelle lähtiessä kuin tyhjät kämmenet ja annos uskallusta. Ei meillä ollut omaa, ei edes omalla alueella olevaa kirjapainoa, joka sanomalehden, pienimmänkin, tekemisessä on välttämätön; ei ollut toimituksella eikä konttorilla huonetta, ei mitään omaksi sanottavaa tyyssijaa. Mutta siitä huolimatta matkalle lähtö on luontunut yllättävän hyvin.

Meillä -  Koillissanomilla - on ollut alusta lähtien ystäviä, jotka ovat että aloittelevaa matkalaista ymmärtäväisesti ja ystävällisesti tukeneet. Heitä kaikkia - Teitä kaikkia -  tähän ensimmäiselle virstanpylväälle saavuttuamme tahdomme kiittää.

Jokaisella yksittäisellä ihmisellä ja jokaisella yrityksellä on voitettavana omat vaikeutensa jokaisen elinvuoden aikana. Vaikeuksia on varmaan meilläkin, mutta on lohdullista tietää, että ne ovat olemassa vain voittamista varten. Omasta puolestamme yritämme tulevan vuoden aikana ponnistella kaiken vointimme mukaan. Kun meillä on ystävällistä seuraa lukijoissamme, ilmoittajissamme, niin me lähdemme toiselle vuositaipaleellemme - tai ensimmäiselle kokovuositaipaleellemme - luottavaisin ja rohkein mielin, niin kuin jokaisen korven ja erämaan asukkaan on lähdettävä, sillä vain luottamus tulevaisuuteen ja voimakas ponnistus auttaa meitä voittamaan vaikeudet ja pääsemään eteenpäin. Ei meitä ketään täällä korvessa kanneta kultatuolissa eikä pidetä kuin kukkaa kämmenellä. Eikä ole tarpeellistakaan: jokaisen on määrä itse yrittää. Ilman toisen tukea, ilman ystäviä ja ymmärtäväisiä kanssavaeltajia jokaisen matkanteko kävisi kuitenkin työlääksi, kenties mahdottomaksikin. Tarvitsemme siis kukin paitsi omaa yritteliäisyyttämme myös toisten tukea. Mitä selvemmin me tämän ymmärrämme, sen parempi meille jokaiselle.

Olemme saapuneet jälleen jouluun ja vuodenvaihde on kohdallamme tuossa paikassa. Oikeastaan tavallista juhlallisempi vuodenvaihde. Astumme vuosisadan ensi puoliskolta toiselle. Kulunut ensi puolisko on ollut ajoittain vaikeata aikaa, mutta se on ollut myös hyvin merkittävää kehityksen ja voittojen aikaa. Oma maakuntamme on kuluneen puolen vuosisadan aikana kohonnut kehityksessä miltei huimaavalla tavalla, vaikka se meistä tuntuukin ja vaikka se on totta, että olemme edelleenkin kehityksessä esim. taloudellisiin oloihimme nähden huonommalla asteella kuin monet muut seudut. Lukuisia uudistuksia kulunut vuosisadan puolikas on kuitenkin meille tuonut. Elämä täälläkin on ehdottomasti helpompaa monessa suhteessa kuin viisikymmentä vuotta sitten, joskin tämän päivän vaikeudet luonnollisesti ovat meille selvemmin tajuttavissa kuin menneiden aikojen ja ihmisten vaikeudet.

Toivottavasti se sukupolvi, joka meidän jälkeemme omia olosuhteitaan meidän tämän aikaisiin oloihimme vertailee uusien vuosikymmenien kuluttua voi puolestaan todeta, että monet niistä vaikeuksista, joiden ahdistamina me nyt elämme, on voitettu.

Tällaisin ajatuksin lähtekäämme taivaltamaan uutta puolen vuosisadan taivalta.