|
Suurta pienessä, Koillissanomat
7.5.1954
Jokaisella meillä on äiti.
On ainakin ollut. Jokaisella meistä on syytä aivan erikoisella tavalla
muistaa tämä ensi sunnuntaina. Silloin on jälleen äitien päivä.
On paljon erilaisia
sanoisinko omia tekemiämme juhla- ja merkkipäiviä ja varsinkin viikkoja.
Sellaisia, jotka ovat tulleet muotiin vasta hiljattain - meidän
"valistuneella" ajallamme.
Mutta mikään ei niissä
kohoa arvossa tai valtavuudessa äitien päivän tasolle. Niillä muilla on
kapea perusta. Äitien päivä on siitä erikoinen, että se perustuu
jokaiseen meistä ja että se nojaa parhaimpaamme meissä - sydämeemme. Äitien
päivä on juhla matalassa majassa, köyhän kodissa yhtä hyvin kuin
suuremmissa ja yltäkylläisemmissä oloissa. Äitien päivänä ei yleensä
puhuta paatoksella juhlatilaisuuksissakaan, niin kuin puhutaan monissa
aatteellisissa juhlissa, aatteellisena merkkipäivinä. Äidinrakkaus on
kaikkia aatteita ylevämpi.
Äiti on meitä jokaista niin
lähellä, että hän merkitsee meille jokaiselle niin paljon, ettemme voi -
vaikka olisimme kuinka paatuneita ja huonoja matkamiehiä - kunnioittaa häntä
vain huulillamme. Äiti on sentään pitävä kiinni meitä jokaista sydämestämme,
vaikkakin näkymättömällä ja kenties ohuttakin ohuemmalla säikeellä.
Maailma olisi tavattomasti
paljon pahempi ja ilmeisesti jo lopullisesti sortunut ristiriitoihinsa ja
kaiken muun suuntaisiin riitoihin, ellei ihmiskunnalla olisi äitejä.
Kaikkialla on äitejä - kaikkialla on äidinrakkautta, kaikkialla on lapsen
rakkautta äitiin, Luojan kiitos. Niin kauan kuin näin on, niin kauan ei
ole lopullista hätää ja niin kauan on toivoa paremmasta, kauniimmasta,
valoisammasta ihmiskunnan tulevaisuudesta.
|
