Uuno Mursun tapaus

Me tunnemme Uuno Mursun tapauksen. Onhan siitä niin paljon kirjoitettu ja puhuttu. Enimmäkseen olemme sitä mieltä, että Uuno Mursua on autettava jaloilleen, jotta hän voi elää ja elättää perheensä. Olemme sitä mieltä - eräitä aatuja ehkä lukuun ottamatta - että Uuno Mursua on autettava saamaan kunnollinen oma asunto, tila tai muu sellainen ammatti, jonka turvin hän voi perheineen elää ja lapsensa kasvattaa ja kouluttaa.

Olemme olleet - niin.

Olemme ehkä vieläkin. Mutta kenties muutaman viikon ja varsinkin kuukauden kulutta olemme onnellisesti unohtaneet koko jutun.

Tavalliset kanssaihmiset ovat Uuno Mursun asiassa jotakin tehneet. Eräs rintamamies, joka ei ole halunnut nimelleen kunniaa tässäkään asiassa, eihän sitä rivimiehille tullut sodankaan aikana, avasi pian Uuno Mursun perheen Suomeen saavuttua pankkitilin KOP:n Kuusamon konttoriin Mursun nimelle. Tälle tilille on eri puolilta Suomea, Helsingistä, Porista jne. tullut pieninä rahalahjoituksina tähän mennessä jonkin verran yli 100.000 markkaa. Ensimmäisen keräyksen Uuno Mursun perheen hyväksi pani toimeen emäntä Hanna Hartikainen. Monissa lehdissä julkaistujen vetoomusten ansiota ilmeisesti oli, että eri tahoilta on saapunut joukko pääasiassa vaatetavaraa sisältäneitä lahjapaketteja. Tämä apu, joka on tullut kansan karttuisasta kädestä, on ratkaisevalla tavalla auttanut Uuno Mursua selviytymään nykyisestä vaikeasta vaiheesta: hän on saanut perheelleen tilapäisen kortteerin veljensä talon yläkertaan ja sen verran varoja, että voi hetken aikaa järjestellä asioitaan, mutta aivan lähitulevaisuudessa hänen on päästävä kiinni leipätyöhön, muutoin perhe jää ilman leipää.

Eräs yksityinen henkilö Kuusamossa yritti ryhtyä toimenpiteisiin yleisen keräyksen aikaansaamiseksi Uuno Mursun hyväksi, jotta hänelle saataisiin rintamamiestila tai muu tarkoituksen mukainen oma asunto. Ilmeisesti auttavaa mieltä kansalla olisikin, mutta viranomaiset ovat kylmäkiskoisia. Suomen virallinen taho on todella omituinen.

Ilmeisesti niillä, joilla on valta ja voima on, ei kiinnosta yhden miehen tapaus - häneltähän ei mikään puolue voi saada kuin korkeintaan yhden äänen. Vaimo ei ole vielä edes Suomen kansalainen. Suomen virallisella taholla ei tunnu olevan mitään velvollisuuksia miestä kohtaan, joka on ollut 17 vuotta sodassa, jonne hänet määrättiin, kuten muutkin, kysymättä tahtoiko hän vai ei.

Uuno Mursu on saamassa Suomen valtiolta 17 vuoden ajalta päivärahat. Hän on oikeutettu viivytyksettä saamaan kaikki muutkin etuudet, jotka rintamamiehelle kuuluvat, mutta valtion johtopaikoilla olevat eivät jouda muilta kiireiltään paneutumaan tällaiseen pikku juttuun.

Tapasin Uuno Mursun pari päivää sitten täällä kirkolla. Hän oli suorastaan liikuttunut siitä auttamishalusta, jota hän on saanut osakseen yksityistaholta. Mutta hän sanoi, ettei hän suinkaan halua jäädä elämään jatkuvasti avustusten varassa. Hän haluaa ansaita elatuksensa ja perheensä elatuksen, kun vain saisi asiansa sellaiselle kannalle, että normaali elämänmeno olisi mahdollinen ja kun saisi sopivan työpaikan - jonkin talonmiehen paikan tai muun sellaisen, jonka hoitaminen ei raihnaalle miehelle olisi mahdotonta. Huoli huomisesta kuvastui hänen silmistään, noista silmistä, joiden pohjalla voi havaita piilevän paljon kärsimystä.

Niin - hyvät herrat! Antakaa Uuno Mursulle elämän mahdollisuudet.