Taivaallinen voima

Oikein tekevät mukavan säväyksen nuo auringon säteet! Jälleen ovat ne heränneet ja ne herättävät myös ihmisen talviunestaan. Jonkinlaisessa talvihorroksessa kai tässä on torkuttu. Olkoonkin että töitä on paiskittu; kädet ja jalat ovat palaneet milloin minkinlaisen askareen vaatimusten mukaisesti. On siinä tietysti täytynyt aivojenkin ponnistella, mutta tuiskujen turruttamina ja pakkasen ärsyttäminä aivomme eivät ole paljoakaan iloisiin ja valoisiin ajatuksiin antautuneet.

Jonkinlaista pötkötystä ja mökötystä on talvisydän monille, ehkäpä useimmille. Ei niin hymyn häivää pääse suupieleen viriämään. Tuollaisessa mökötystilassa hyvätkin asiat saattavat näyttää hankalilta, vähemmän hyvät tietysti aivan mahdottomilta. Parhaimpiakin asioita koskevat ajatukset ovat väriltään tummahkoja, vähintään savunharmaita.

Mutta annas olla kun aurinko ilmestyy suuressa kirkkaudessaan taivaankannelle ja rupeaa kylvämään vitivalkoisille hangille kultaansa! Silloin muuttuu kaikki. Mielet isostuvat ja valostuvat. Pienet harmit, jotka pimeinä, harmaan painostavina päivinä tuntuvat verrattoman suurilta, käpertyvät nyt kokoon joutavanpäiväisinä.

Auringolla on taivaan voima.

Sanotaan joskus että rahalla on taivaallinen voima, mutta se ei pidä paikkaansa. Jos joskus vertaus on yliampuva, niin se on varmasti juuri siinä.

Toisin rahan avulla joskus autetaan hyviäkin asioita, jopa hyvinkin useassa takauksessa mutta pohjimmiltaan rahan valta ja voima on kaikkea muuta kuin taivaallista. Raha - jos sitä kenelle sattuu liiemmälti sortumaan ja kokoontumaan - kehittää kyllä omistajassaan helpommin huonoja kuin hyviä ominaisuuksia. Ahneus ja saituus, köyhempien halveksiminen sekä henkisten arvojen ja ominaisuuksien väheksyminen, näitä ja monia muita seikkoja raha on omiaan tekemään eläväksi sellaisessa, joka sen pauloihin sattuu joutumaan.

Rahan takia tehdään ryöstöjä, rahan vuoksi petetään, mutta rahan tehden tehdään monia katalia suunnitelmia ja pannaan niitä täytäntöön. Eikö siis ole pahasti vierestä sanottu kun väitetään, että tuolla mokomalla on 'taivaallinen voima'? Eikö rahan voima ole pikemminkin päinvastoin - suoraan sanoen - helvetillinen!

No - melkein turhan takia minä tässä lipsahdin saarnaamaan rahasta, sillä aniharvat ovat ne koillismaalaiset, joiden puolesta tarvitsisi tosiaan tuntea pelkoa siitä, että raha heidät paljouteensa hukuttaa. Köyhiä täällä ollaan, hieman liiankin köyhiä noin yleisesti ottaen. Harvan meistä tarvitsee valvoa öitään rahojen paljouden takia.

Mutta auringon kultaa meillä taas lähiaikoina on yllin kyllin. Se jos meitä joskus keväällä ja keskikesällä yönkin valvottaa, niin se on asia aivan erikseen. Silloin meitä on valvottanut todella taivaallinen voima.

KS 27.3.1953