|
Pahkakupit, kontit ja puulusikat . . .
Olemme menettänet niin kovin paljon vanhaa,
kaunista ja arvokasta.
Kuusamossa, Posiolla ja Taivalkoskellakin sota
tuhosi suuret kylät, paikoitellen viimeistä vajaa ja heinäpeltoa myöten.
Tyyliltään monessa tapauksessa erinomaisen kauniit asuinrakennuksemme
paloivat. Niiden tilalle on kyllä rakennettu uusia. Ehkä uudet ovat
käytännöllisempiä, ehkä ne ainakin joissakin tapauksissa ovat myös
lämpimänpitävämpiä kuin entiset olivat. Mutta jotakin kalseata ja
vierasta niiden mukana kyliimme tuli: ne ovat aivan liian yhdenmukaisia,
samaan muottiin valettuja. Niissä ei ole kotoista korpimaakunnan henkeä,
sillä ne on piirretty kylmin laskelmoiduin piirroksin jossakin Helsingin
kivimuurin seinien sisällä luultavasti sellaisin käsin, jotka eivät ole
koskaan tunnustelleet korpiseutujen luonnon ja elämän valtimoa.
Tuota kai me emme voi enää mitenkään
auttaa. Paitsi ehkä sentään vastaisia rakennuksia suunnitellessamme ja
salvaessamme. Niissä kenties voisimme palauttaa arvokkainta ja vanhasta
tyylistä, jonka täällä isät ja äidit - varmaankin yhteistuumin -
olivat luoneet vuosisatojen aikana.
Mutta aivan kaikki vanha ei ole vielä
Kollispohjanmaallakaan joutunut tuhoon. Sen totesin äskeisellä
rengasmatkallani Posiolta Taivalkosken kautta Pudasjärvelle, sieltä
Kuusamoon ja jälleen Posiolle.
Posion Kynsilässä on vanhoja, tyylikkäitä
aittoja, Taivalkosken Loukusankylässä näin talon, jonka rakennuksen
suojana on vielä tänäkin päivänä tuohikatto ja Pudasjärvellä varsin
lukuisasti varsinkin "vanhan suunnan" aittoja, mutta myös muita
mestareiden luomia rakennuksia, joiden ei olisi sallittava hävitä
jäljettömiin.
Koillispohjanmaan pitäjiin, kuhunkin erikseen,
olisi saatava oma museo, vaikka pienikin. Sellaisen sijoituspaikaksi sopisi
joku vanha rakennus. Pudasjärvellä kuuluu olevan savupirttikin pystyssä.
Siinähän oivallinen museorakennus! Mutta vanha, tyylikäs aittakin sopisi
mainiosti tarkoitukseen. Museoon pitäisi kerätä kaikkia arvokkaita
menneiden sukupolvien elämää ja oloja valaisevia kapistuksia, ennekuin ne
tyystin häviävät.
Posion Aholassa on monta sataa vuotta vanha
suola-aitta. Siitä tulisi mainio museorakennus. Niitä ei kuitenkaan sovi
käydä uusien korjailemaan, mutta "entisöitävä" niitä
tietenkin on. - Tämä nyt tästä tällä erää.
- - -
Ilmeisesti olette jo tilanneet Koillissanomat
lokakuun alusta vuoden loppuun. Vain tilaajat saavat seuraavan numeron; muut
jäävät kuun vaihteessa kärryiltä. Ja sehän ei ole mukavaa. Mutta
myöhäisetkin kerkiävät vielä "junaan", kun pistävät heti
toimeksi. Myös ensi vuodeksi lehtemme voi tilata vaikka heti. Sen saa 280
markalla. Eihän ole hinnan kiroissa.
|
