Myös naisilla on "äänioikeus"

Kesä loppui perjantaina lokakuun 13. päivänä, mikä täten vastaisen varalle muistinvirkistykseksi kirjoihin merkittäköön. Viime perjantaiaamuna taivas tiputteli lauhaa ensi lunta lämpimään maahan, mutta saman päivän iltana tuli syksyn ensi pakkanen ja korjasi suihinsa sellaiset mustikat, joita ihmiset eivät olleet kerinneet korjaamaan talvisäilöön. Paljon niitä metsiin jäi. Ehkä miljoonia kiloja. Mikä omaisuus!

Pellonraivaajille tämä syksy on ollut kuin varta vasten pahimmasta päästä järjestetty. Kuinkahan monta miestä lieneekään tänä syksynä heilunut uuden vainion rakennuspuuhissa näissä koillispitäjissä. Ehkä viisituhatta. Kukaties enemmänkin.

Ja syyskyntöjä on voitu suoritella miltei paitahihasillaan, mikä seikka lämpimän syksyn ylistykseksi mainittakoon.

Nyt tietysti tulivat römpsyt ja rospuutot. Mutta aina sitä hyvän kesän ja mukavan syksyn jälkeen römpsyt kestää ja mikä onkaan kestäessä niillä, joilla maantiekotikylästä kirkolle ja muuhun suureen maailmaan johtaa. Niillä sitä vain on aina rospuutossa, olkoon ne vaikka lyhyitäkin, kestämistä ja jaksamista, jotka kaukana korven armoilla elävät. Ja sellaisia on Koillispohjanmaan pitäjissä paljon.

Mutta jahka tässä parikymmentä vuotta jaksetaan, niin ehkä tilanne on toinen. Parikymmentä vuotta vain on sikäli pitkä ja paha aika odottajille, että siinä ehtii moni pää harmeta ja kallistua turpeeseen. Paljon taakankantamista, paljon eräpolkujen astelemista, paljon järvien soutamista sekä tuulella että tyynellä, monia aloitteita ja puheiden pitämisiä vielä tarvitaan, ennen kuin Koillispohjanmaan tiehuusholli on sillä mallilla, että edes jotakuinkin jokaiseen kylään päästään muutoinkin kuin metsäpolkuja jalkapatikassa hilppoen tai soutuveneillä kiskoen ja junnaten.

........

Monet kyläkirjeiden lähettäjät ovat kyselleet, että saako niitä jatkuvasti lähettää. Jo vain! Antaa tulla, silloin kun asiaa on. Ja uutisia, aivan pieniä uutisia myös. Mutta kyläkirjeiden tulee olla lyhyitä. Ja kaiken mitä lähetätte, mahdollisimman selvällä käsialalla vain toiselle puolelle paperia kirjoitettuna. Älkää käyttäkö ylen kapeaviivaista tai tiheäruutuista paperia, jotta kirjoitus olisi helposti luettavaa. Sitä paitsi pienille korjauksille useissa tapauksissa täytyy rivien välissä olla vähän tilaa.

.......

Myös koillispohjanmaan naisten pitäisi silloin tällöin tarttua kynään. Varmaan emännillä ja tyttärillä on yhtä ja toista sanottavaa, jota kannattaisi muuallakin kuin omassa kotipirtissä kuunnella. Koillissanomat antaa naiselle samanlaisen "äänioikeuden" kuin miehillekin. Tuon oikeuden käyttö on siis omassa vallassanne. Älkää unohtako.