Kuusamon kosket

Kuusamon kosket ovat jo jonkin aikaa olleet poikkeuksellisen huomion keskipisteenä. Niiden arvoa on punnittu taloudellisesta kannalta voimatalouden toimesta. Tässä mielessä niihin on pyritty saamaan kiinnityksiä taholla, jos toisellakin. Niiden vaiheilla on käyty keskustelua ja ryhdytty toimenpiteisiin käynnissä olevan isojaon puitteissa.
Nyt on tuotu esille eräs perusteellisen harkinnan arvoinen näkökanta. Uusi tässä vaiheessa, vaikka silti paljon vanhempi kuin mikään suunnitelma Kuusamon vesivoimien valjastamiseksi voimatalouden palvelukseen.

Arvovaltainen lähetystä kiinnitti viime viikolla Kuusamon koskiin tasavallan hallituksen ja eduskuntaryhmien huomiota. Lähetystä edusti Suomen luonnontieteellisiä seuroja, joihin myös Matkailijayhdistys oli tässä liittynyt. Lähetystö ehdotti, että Kuusamon mahtavat kosket, ensisijaisesti Jyrävä ja Kiutaköngäs, jotka ovat Suomen jäljellä olevista koskista komeimpia ja mahtavampia ja jotka soittavat vuosituhantista pauhinaansa erämaaluonnon keskellä, säästettäisiin siltä peruuttamattomalta tuholta mitä niiden valjastaminen merkitsisi.

Meitä kuusamolaisia itseämme isketään herkimpään tunteemme kieleen, kun puhutaan suunnitelmista koskiemme kahlitsemiseksi.

Erämaa on erämaan ihmiselle rakas - siinä on jotakin pyhää ja ylhäistä. Onko maalla ja tällä maankolkalla varaa jättää käyttämättä niitä luonnonvaroja, jotka näissä koskissa piilevät? Jos on, niin säästettäköön kosket! Harkittakoon asiaa vielä kahdesti.

Mikäli kuitenkin taloudelliset näkökohdat on asetettava esteettisten edelle, eikö olisi kompromissin mahdollisuutta? Eikö millään järjestelyillä koskistamme jotakin - esimerkiksi Jyrävää - voitaisi jättää koskemattomaan luonnontilaan? Sillä varmaan tehtäisiin palvelus tulevien sukupolvien ihmisille, joille me mielellämme tahdomme jättää hyvää perintöä.

Vain hyvää perintöä. 

Koillissanomat 11.6.1954