Uutta ja parempaa

Uusi vuosi vaipuu hautaan. Riemuineen ja murheineen. On jo vaipunut silloin, kun tämä teksti tulee luettavaksi Koillismaan kylissä ja yksinäisissä taloissa.

Uusi vuosi alkaa. Se on vielä tänään ja näinä päivinä kokonainen, täyteläinen - niin kuin aloittamaton kakku tai niin kuin pystyssä seisova uljas puu, jota me tosin emme näe, mutta tiedämme jollakin tavalla sen olevan olemassa, seisovan kaikkine oksineen, kokonaisena, salaperäisen mahtavana, kiehtovana . . .

Muta vähitellen tämän "vuosipuun" oksat alkavat rapista, karsiutua. Ja vihdoin siitä on tähteenä paljaaksi oksittu, ja pinnattomaksi kaluttu ranka, joka sitten heitetään pois, kun tulee aika siirtyä uuden puun äärelle . . .

Toiset meistä ihmislapsista kerkeävät olla oksimassa ja kaluamassa seitsemää-kahdeksaakymmentä, jopa liki sataa sellaista puuta, toiset tuskin pääsevät tuossa leikissä, touhussa ja hyörinässä alkuun . . . Sellaista on elämä.

Uuden vuoden alkaessa on tapana valaa tinoja. Taitaa olla hieman häviämässä tuollainen tapa. Mutta aivan tyystin siitä ei ole vielä luovuttu. Joka tapauksessa uuden vuoden kynnyksellä ainakin tavalla tai toisella - ellei tinojen valamisen avulla - pyritään arvailemaan, mitä uusi vuosi toisi tullessaan. Tietenkin arvailut ovat vain arvailuja, Kukaan ei voi nähdä tulevaisuuden hämärään etukäteen. Vain toivoa voidaan, että tulevat päivät olisivat hyviä - hyviä? Sitäkin, mikä lopultakin on hyvää tulevaisuudessa, on vaikea ennakolta sanoa.

Myöskin hyviä päätöksiä ennen oli tapana tehdä uuden vuoden kynnyksellä. Ainakin puhua hyvistä päätöksistä. Monta kertaa on ihminen - milloin kukin - päättänyt vuoden alkaessa tehdä parannuksen elämässään, hyljätä huonot puolensa, pitää pahat taipumuksensa kurissa ja antaa entistä enemmän valtaa hyville puolilleen ja ominaisuuksilleen. Ehkä tässä yksi ja toinen on onnistunutkin. Mutta mitään mullistuksia nuo vuoden vaihteen hyvät päätökset eivät ole aiheuttaneet. Joka tapauksessa on hyvä, että tehdään hyviä päätöksiä ja päätöksiä hyvien päätöksien pitämiseksi. Sillä vaikkakaan ne eivät ehkä tule täysin pidetyiksi, niistä on sittenkin seurauksena hyvää, jotakin kasvua ja kehittymistä parempaan.

Hyvien päätösten mahdollisia aiheita voisi luetella koko joukon. Kukin kohdaltaan ja tykönään tietää, mitkä ovat hänelle tärkeimmät ja pisimmälle vievimmät.

Minä puolestani toivoisin itseni ja monen muunkin ottavan hyvien päätösten joukkoon aivan kärkipäähän seikan, jota sanotaan suvaitsevaisuudeksi. Enemmän suvaitsevaisuutta, vähemmän vihaa ja kateutta. Enemmän uskoa ja luottamusta siihen, että lähimmäiseni on pohjimmiltaan hyvä ihminen, jota minun ei sovi eikä ole syytä kadehtia eikä epäillä eikä väheksyä.

Luulen, että meidän jokaisen sopisi päättää:

Pyrinpä ensi vuonna tulemaan hieman paremmaksi ihmiseksi kuin mitä tähän asti olen ollut. Aika paljon paremmaksi. Varaa siihen kyllä on. Ja mahdollisuuksiakin!

KOILLISSANOMAT 1.1.1954