Oli kaunis iltapäivä - merkillistä kyllä. Aurinko paistoi aika ihanasti, vaikka olikin kesän 1954 aika. Paistoi kuten joskus menneinä kesinä ja syksyinä, jolloin sateelle oli sentään jokin raja.
Kauniin iltapäivän houkutuksesta lähdimme kolmisin - Essa, Osmo ja allekirjoittanut - katsomaan Ruoppijärveä. Kaiken varalta otimme tietysti sadetakitkin mukaan ja vakuuttelimme niin itsellemme kuin toisillemmekin, ettei mitään hätää vaikka sataakin, kestää sitä nyt yhden illan olla sateessa. Onhan siihen kesän varrella saanut vähin tottua . . .
Ruoppijärvi - missä ja mikä se on?
Luulenpa, että sangen moni kuusamolainen yhtyy kysymykseen. Meskusvaaran, Oivangin ja Vasaraperän asukkaat ja poromiehet laajemmallakin alueella kyllä tietävät ainakin sen, missä moisen niminen paikka on. Mutta ilmeisesti vain harvat muut. Autolla pääsimme aina Haatajan lähettyvillä olevan Vesalan, paanajärveläisen siirtolaistalon pihalle; sivutie on noin yhden kilometrin mittainen. Pihalla puhuttelimme talon vanhaa emäntää ja nuoria isäntiä, viimeksi mainitut siinä kymmenen vuoden kahdenpuolen. Pojat olivat käyneet ongella Ruoppijärvellä, puhumattakaan Valkeisesta, jonka niminen lampi on matkan varrella.
Ja siellä on jylhiä maisemia? kysyimme.
Onhan siellä, myönsivät pojat.
Mutta pian saimme sen omin silmin todeta. Vajaan parin kilometrin kävelyn jälkeen olimme Valkeisella, kauniilla metsälammella, jonka tyynessä pinnassa kellastuneet koivut itseään peilailivat. Vain pari kolme kivenheittoa eteenpäin, ja olimme järvellä, jonka pohjoispuolella maisema kohoaa mahtavasti kallioseinäminä, huikeina jyrkänteinä kuin Julmassa Ölkyssä!
Vaikkei Ruoppijärvi aivan Ölkyn veroinen olisikaan kallioseinämien korkeudessa, on se kuitenkin mahtava paikka, jylhän kaunis uoma kapeine järvineen. Sitä paitsi: tämähän on aivan käden ulottuvilla. Maantieltä matkaa vain pari kilometriä ja hyvä polku johtaa perille. Ruoppijärvestä itään kohoaa varsin mahtava Vasaravaara, jonka alla on monta kanjonilampea, mm. Ronkonlampi. Siitä sanoo Essa, joka on myös Ronkot kolunnut: "Kerrassaan mahtava - sanat loppuvat, kun yrittää kuvailla."
Kiersimme Ruoppijärven ympäri. Mikä rauhan paikka se on! Eikä kuitenkaan missään "jumalan selän takana". Uskonpa, että sinne vielä monen retkeilijän polku vie - kunhan Kuusamon pirteä matkailulautakunta sinne reitin viitoittaa. Sellainen kuulemma on suunnitteilla. Se alkanee Meskusvaaralta ja johtaa vasaravaaran, Ronkon, Ruopin ja Pikku-Ruopin kautta Haatajaan. Mutta sellainen, joka on tottunut metsissä kulkemaan, saattaa siellä kyllä ennen viitoitustakin käydä, sinne johtavat hyvät polut Vesalasta ja Oivangista.
Olen kuullut, että Ruoppijärven ja Ruoppilammen välisestä purosta aikanaan on joku yritteliäs mies kaivanut ja löytänytkin - kultaa. Kannattaako ehkä uudelleen yrittää, sitä en mene agiteeraamaan. Mutta katsomassa noita maisemia kannattaa totisesti käydä! Ilkeää sinne maisemista kiinnostuneen varmaankin ohjata.
KOILLISSANOMAT 1. 10. 1954