Muikku oli ainoastaan pienen pieni veden värähdys kaikessa julkisen sanan kidasta ulos syöstyssä, tulta ja tulikiveä tihkuvassa kynäsodassa vuoden 1961 aikana. Koillissanomat jouti lähes joka numerossaan palaamaan asiaan. Mutta runsaasti luovuttivat palstojaan myäs Oulun lehdet koskisodan kahakoitsijain käyttöön. Omiakin kannanottoja lehdet sisälsivät, samoin voimatalouden 'viralliselta' taholta tullutta tekstiä, mutta myös muualta Suomesta tarjottuja puolustuksen tukiaisia.
Pääkaupungissa ilmestyvät valtakunnalliset lehdet mutta myös suuret maakuntakeskusten lehdet, aikakauslehdistä ja lukuisat paikallislehdet maan eri puolilla olivat virkeästi mukana Kuusamon koskisodan toisessakin vaiheessa. Lehdistön myötätunto oli lähes laidasta laitaan Kuusamon koskien säilyttämisen puolella. Lehdissä ja radiossa leviävin julkilausumin asettuivat koskia puolustamaan Suomen Matkailuyhdistys, Lappeenrantaan kotiseutupäiville kokoontuneet Etelä-Karjalan edustajat sekä Suomen Luonnonsuojeluyhdistys. Ylioppilasjärjestät eivät tyytyneet pelkkään julkilausumaan.
Helsingin, Turun ja Oulun yliopistojen, Biologian ja maantieteen opiskelijain yhdistyksen sekä Suomen Ylioppilaskuntain Liiton ympäristökulttuurikomitean edustajat kävivät jättämässä eduskunnan puhemiehelle ja pääministerille vetoomuksen Kuusamon koskien puolesta. Valtion luonnonsuojelunvalvoja Reino Kalliola toimi näkyvästi ja kiitettävästi koskien puolustuksen hyväksi, kuten myös monet luonnontiedemiehet yliopistojen piiristä käsin. Prof. Niilo Syörinki osallistui erikoisen aktiivisesti.
Mutta kuuma ja tulikivenkatkuinen sanasota käytiin itse paikalla, kuusamolaisten keskuudessa. Tietysti juonia punottiin muutoinkin kuin lehtien palstoilla. Kokouksissa ja muissa palavereissa. Kuusamon rannanomistajain yhdistys, joka oli tullut koskisodan aikana perustetuksi, pui toukokuun 15. päivänä 1961 vuosikokouksessaan "koskien rakentamista ja siitä aiheutuvien vesistöjen säännöstelytoimenpiteitä".
Kokous päätti esittää valtiovallalle vetoomuksen, ettei voimataloudelle annettaisi lupaa Kuusamon vesivoiman rakentamiseen eikä vesistöjen säännöstelemiseen ennen kuin voimayhtiöiden ja rannanomistajain kesken on aikaansaatu sopimus säännöstelyistä aiheutuvien vahinkojen ja haittojen korvaamisesta, jota silmällä pitäen sitä ennen oli suoritettava puolueeton tutkimus menetysten suuruuden ennalta selvittämiseksi. Tämä rannanomistajain vaatimus perustui Kuusamo - Seuran valtiovallalle tekemään esitykseen ennakkotutkimusten suorittamisesta. Ennen kuin rannanomistajain vetoomusvaliokunta ehti laatia kokouksen päätöksen mukaista asiakirjaa valtiovallalle toimitettavaksi, voimatalouden 'salainen palvelu' puuttui voimallisesti asiaan ja sai rannanomistajain edusmiehet hyväksymään yleisen kokouksen päätöksen vastaisen, voimalaystävällisen vetoomuksen, jonka ensimmäinen kohta kuului: "Yhtyen Kuusamon kunnan viralliseen kantaan, Kuusamon rannanomistajain yhdistys katsoo, että Kuusamon koskiin sisältyvät luonnonrikkaudet palvelevat parhaiten paikkakunnan elinetuja, jos osa niistä valjastetaan voimatalouden palvelukseen."
Mitään ennakkotutkimuksia ja sopimuksia vahinkojen korvaamisesta ei julkilausumassa esitetty. Lausuttiin ainoastaan kaino toivomus että voimayhtiöt esittelisivät suunnitelmansa ennakolta rannanomistajille ja neuvottelisivat korvauksista ilman sopimustavoitteita.
Julkilausuman huipentumana "Kuusamon rannanomistajain yhdistys katsoo, että julkisuudessa esitetyt perustelut vaatimuksiin Kuusamon koskien säilyttämiseksi matkailunähtävyyksinä ovat huomattavasti liioiteltuja. Kuusamoon jää voimalaitosten rakentamisesta huolimatta paljon arvokkaita matkailunähtävyyksiä ja rannanomistajat ovat sitä mieltä, että voimalaitokset ja matkailu voivat elää positiivista ja rauhaomaista rinnakkaiseloa kuten esim. Jumiskon voimalaitoksen rakentaminen osoittaa."