Nämä saattoivat merkitä viimeistä pisaraa vastapuolella. Paikallinen voimaryhmittymä ryhtyi valtakunnallisen vesivoimarintaman taustatukemana julkaisemaan omaa paikallislehteä, jonka tehtävänä ei ollut enemmän eikä vähemmän kuin Koillissanomain kaataminen. Siinä laskettiin kuitenkin perusteellisesti väärin. Sokean vihan kiihkossaan se ei saattanut havaita että puolustuksen rintama oli jatkuvasti vahvistunut ja että kansa yhä laajemmin ja syvällisemmin tunsi koskien ja vesistöjen puolustuksen puolustavan juuri paikallisen väestön etuja.
Voimaryhmittymä, joka oli supistunut vallan vähäiseksi kuppikunnaksi - se ehkä olisi hyvinkin mahtunut kohtalaiseen ravintolakabinettiin tarvitsematta mitään väljempiä tiloja - julkaisi monta numeroa lehteä, jonka tekstejä niiden silloiset tekijät eivät juuri taitaisi mielellään tänä aikana nähdä painettuina. Lehdestä tarkoitettiin todella Koillissanomia korvaava tuote. Sitä tarjottiin tilattavaksi seuraavaksi vuodeksi. Vuodenvaihteessa hankkeesta oli kuitenkin luovuttava. Vain kolmisensataa tilausta oli uudelle sanomalle siunautunut. Oli helpompaa maksaa tilaajille maksut takaisin kuin ryhtyä taistelemaan levikkiä lehdelle, jota yleisö ei tuntunut kaipaavan.
Koillissanomain levikki kasvoi sen puolen vuoden aikana, jolloin Kuusamon Sanomat julkaisi sotanumeroita, viidensadan vuosikerran verran. Koillissanomat kyllä menetteli hävyttömästi kilpailijaansa kohtaan: koska se ei rivilläkään maininnut tulokkaan olemassaolosta eikä kajonnut sen rivosävyisiin kirjoituksiin.
Uutinen Koillissanomissa 27.1.1962