Muuten vuosi 1962 sujui asemasodan merkeissä. Mitään kerta kaikkiaan pelottavaa ei esiintynyt. Ainakaan mitään sellaista, joka olisi parkkiintuneita koskisotureita sanottavammin säikyttänyt. Koillissanomat esitteli huhtikuussa varoittavana esimerkkinä voimarakentamisen haittapuolia Kemijoen varsilta. Siellä oli noustu kapinoimaan mutta vasta sitten kun se oli jo myöhäistä.
Toukokuussa, jolloin oli kulunut 7 vuotta koskisodan alkamisesta. KS julkaisi Suomen Sähkölaitosyhdistyksen puheenjohtajan Unto Rytkösen haastattelulausunnon, jossa suoraan sanottiin, että Kuusamon koskivoimien valjastaminen ei ole enää kannattavaa. Kitkalainen kirjoitti samasta aiheesta ja esitti vetoomuksen Kuusamon kunnalle: on aika luopua.
Marraskuun 1. päivänä KS joutui hälyttämään etusivun yli vedetyn otsikon Iijokisuunnitelman synkästä varjosta. Varatuomari Pentti Saarikko, jonka muistamme Kuusamon vesivoimatoimikunnasta, oli Oulun kunnallispäivillä esitellyt ns. Iijokisuunnitelmaa, jonka toteuttamisella Kuusamon vesivoimien energiantuotto kaksinkertaistuisi. Siihen seikkaan, että rantavahingot ja muut menetykset moninkertaistuisivat, Saarikko ei kajonnut. Kukaan täkäläinen ei kuitenkaan voinut olla tajuamatta, että Iijokisuunnitelma oli koko ylitse Koillismaan - Kuusamon ja Posion - kannalta hurja hävityssuunnitelma. Se olisi mm. kuivannut Kitkajoen uoman ja siten tuhonnut Kuusamon matkailulliset kosket.
Kuusamon kunnan edustajina Oulun kunnallispäivillä olleet U.A. Virranniemi ja Eetu Korpua vastustivat jyrkästi suunnitelmaa, jota he pitivät murskaavana iskuna maataloudelle. Iijokisuunnitelman toteutuessa jäisivät vain vahingot Kuusamon alueen kärsittäviksi. Iijoen alisen alueen kuntien edustajien lausunnoissa ilmeni myönteistä henkeä Iijokisuunnitelmaa kohtaan. Kertoessaan tästä marraskuun 1. päivänä Koillissanomat toisti aikaisemmat vaatimuksensa perusteellisen tilakohtaisen ja yrittäjäkohtaisen tutkimuksen toimeenpanosta.
Vuodelta 1962 on ylläkosketellun jälkeen oikeastaan kirjattavissa enää yksi merkittävä kannanotto. Joulukuun 6. päivänä - itsenäisyyspäivänämme - KS:n yleisänosastossa rakennusmestari Matti Paloniemi esitti kyselyn, säästyttäisiinkö järkyttäviltä vahingoilta, jos voimalat rakennettaisiin Kuusamon alueelle, kuten kansanedustaja N. Ryhtä oli jälleen esittänyt. Kukaan ei Matin kyselyyn vastannut.
Vuonna 1963 koskisodan rintamilla aseet pysyivät vaiti. Ainoastaan sellainen seikka on tammikuun 18. päivältä kirjattavissa, että Kuusamon valtuusto purki KS:n 'saarron' päättämällä antaa jälleen ilmoitukset myös Koillissanomille. Sotarintamalla vallitsi asemasotakausi. Puolin ja toisin tehtiin puhdetöitä, niin kai voisi sanoa.
Mutta on syytä todeta: Se oli tyyntä myrskyn edellä.